Onko vanhemmilla oikeus arvostella aikuisten lastensa elämää?
Onko vanhemmilla oikeus arvostella aikuisten lastensa elämää?

 ”Mieheni puuttuu etenkin tyttäremme tekemisiin häiritsevästi ja puhuu liki päivittäin tämän epäonnistumisista”, lukijamme harmittelee.

Olen erään pulman keskellä, josta en oikein löydä ulospääsyä.

En tiedä, miten voisin vaikuttaa siihen, että mieheni on alkanut kontrolloida aikuisia lapsiamme yhä enemmän.  Mikään, mitä lapset ovat saaneet elämässään aikaan tai mitä he ovat tekemässä, ei kelpaa.

Mieheni puuttuu etenkin tyttäremme tekemisiin häiritsevästi ja puhuu liki päivittäin tämän epäonnistumisista. Hän ilmaisee mielipiteitään myös suoraan tyttärelle.  Olen jo täynnä hänen puheitaan lastemme asioista. Yritän monesti hillitä hänen huolehtimistaan ja puhua järkeä, ettei rasittaisi itseään.  Mutta puhe ei juuri auta, vaan hän jatkaa levyn pyörittämistä. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vetoan myös siihen, ettei tuollainen kontrollointi ole lapsillekaan hyväksi ja sanon miehelleni, että ethän puutu tuttavienkaan asioihin tuolla tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saattaa olla, että ikäkin alkaa vaikuttaa, eikä mies osaa olla enää kohtelias.

Miten voisin menetellä tällaisissa tilanteissa?  Pitäisikö hakea apua?

Onko kellään vastaavaa elämäntilannetta?

Pulmaa kerrakseen

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Vierailija

Ei se lopu lapsiinkaan, kommentointi ja paheksunta jatkuu lapsenlapsienkin kohdalla. Selitä lapsillesi että isä on jo vanhuudenhöperö ja dementia lähestyy, ettei hänen puheistaan kannata enää välittää, ja käyttäydy, kuten ukkosi ei olisi sanonut yhtään mitään. Muuttaa häntä ei voi.

Vierailija

No, kannattaa ainakin yrittää sanoa miehellesi, että juuri tuollainen käytös yleensä on syynä siihen, että aikuiset lapset lakkaavat kertomasta vanhemmilleen asioitaan tai katkaisevat jopa välit kokonaan. Haluaako hän sitä todella? (Tämä on ihan totta, tunnen valitettavan monia ikätovereitani - olen 30+ - jotka ovat niin tehneet.)

Jos miehesi käyttäytyy kuitenkin muita tuttuja kohtaan normaalien käytöstapojen mukaisesti, kyllä hän pystyy sen opettelemaan lapsiaankin kohtaan. Jos siis osaa kohdata oman käytöksensä ja tajuaa, että muutos on tarpeen.

Millaiset suhteet hänellä on tai oli omiin vanhempiinsa? Kummitteleeko taustalla jokin tiedostamaton suvun tapa? Tai pelkääkö, että lapset eivät olekaan "valmiita maailmalle" ja se on hänen vikansa? Lannistamisen ja tuomitsemisen takana voi olla jopa helliä ja haikeita tunteita, joita miehesi ei osaa syystä tai toisesta käsitellä. Mutta aina voi oppia eikä kaataa omia huoliaan lastensa niskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla