Uskaltaisitko kysyä puolisoltasi, mitä hän ajattelee avoimesta suhteesta, lukijamme kysyy.

Avoimesta suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Aiheesta on kirjoitettu kaksi kirjaakin, joiden kirjoittajat (toimittajat Riikka Suominen ja Paula Tiessalo) ovat itsekin kertoneet elävänsä avoimessa liitossa. Näillä rohkeilla naisilla on fiksuja ajatuksia, jotka haastavat perinteisiä käsityksiä. Molemmat ovat ihmetelleet, kuinka sinnikkäästi tiukan yksiavioisesta rakkaudesta halutaan pitää kiinni, vaikka kyseessä on melkoisen toimimaton malli.

Yksiavioista parisuhdemallia on testattu ihmiskunnan historiassa nyt niin pitkään, että tiedämme ”kokeen” tulokset hyvin. Mitä johtopäätöksiä voi siis vetää? Erojen, pettämisen ja muun tyytymättömyyden valossa voi sanoa, että ihmistä ei mitenkään yksiselitteisesti ole luotu olemaan yhden ihmisen kanssa koko elämäänsä.

Perinteinen parisuhdemalli aiheuttaa järjettömiä paineita, kun yhden ihmisen pitäisi tarjota meille takeiden kanssa aivan kaikki. Siinä on vaikea onnistua, jopa mahdoton.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jokainen saa toki elää juuri niin kuin haluaa, mutta ainoana oikeana tavoitteena perinteistä parisuhdetta ei voi pitää. Vaikka päätyisikin siihen, että itse haluaa elää perinteisen mallin mukaan, voisi haastaa itseään pohtimaan, mikä tarve meillä on omistaa toinen ihminen kokonaan. Jos avoin suhde herättää itsessä kiivaita tunteita, voisi pohtia, mistä vastustus ja pelot kumpuavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikö aitoon rakkauteen kuuluisi nimenomaan vapaus, ei rajoittaminen? Kuten Riikka Suominen sen sanoi: ”Kyllä maailmaan ihastusta mahtuu.” Miksi parisuhteen ulkopuolinen ihastus pitäisi määritellä ongelmaksi, kun sen voisi nähdä myös iloisena ja rikastuttavana asiana? Uskaltaisitko avata keskustelun puolisosi kanssa aiheesta?

Pohdiskelija

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Yksi kukka riittää

Olen mennyt sillä ajatuksella naimisiin, että kyseessä on kahden kauppa enkä ole halukas liittoani avaamaan kolmansille tai neljänsille osapuolille. Edes aika saati halut eivät siihen riitä, kuulostaa kovin ruuhkaiseltakin. Minusta voitaisiin enemmän keskustella siitä, että laatu korvaa määrän ja miten laatua vaalitaan ja lisätään oman puolison kanssa.

Vierailija

Perinteinen suhde on nimenomaan vapautta valita. Millä tavalla minä omistan puolisoni, jos kerran hän ja minä olemme toisemme valinneet ja se on meille hyvä? Niin kuin pohdiskelijakin kirjoittaa, kaikki tyylilään. Parashan näistä on sopia ennen kuin lyö totaalisesti hynttyyt yhteen, että minä haluan sitten olla myös muiden kanssa. Ja jos se ei molemmille passaa, niin eteenpäin vaan. Olisin toivonut pohdiskelijan ottavan huomioon myös jälkikasvun. Halutaanko jutulla myös haastaa perinteinen malli jossa lapsella on isä ja äiti ja ehkä myös isä- ja tai äitipuoli suuntaan missä lapsella on sisaruksia ja kaikilla eri isä tai voisi olla isä, jolla on lapsia niin monen naisen kanssa kun on avoimessa suhteessakin? Aikamoinen palapeli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla