”Vaikka olisi kuinka ihana kesä ja monia upeita asioita elämässä, ei niistä voi nauttia, kun mieliala on maassa ja itkettää”, lukijamme kirjoittaa.
Minulla todettiin psyykkinen sairaus, ja voin sanoa, ettei vaikeampaa sairautta taida ollakaan. Fyysiset vajavaisuudet voi jokainen tuntea kohdallaan pahimmiksi, ja ymmärrän sen hyvin. Psyyke on kuitenkin ihmisen ”tärkein elin”. Se ohjailee mielin määrin ja mihin haluaa. Kamppailu on päivittäistä, ja usein ihminen on häviäjän osassa.
Vaikka olisi kuinka ihana kesä ja monia upeita asioita elämässä, ei niistä voi nauttia, kun mieliala on maassa ja itkettää. Tuntuu, ettei matalapaineesta voi mitenkään selvitä. Tiedän, on lääkkeet, terapiat, sairaalahoito, kaikkea on saatavilla. Mutta psyykkisesti sairaan elämä on jatkuvaa tasapainoilemista, itsensä ja tunteidensa hallitsemista.
Se on raskasta, ja siitä kärsii itsensä lisäksi läheiset ihmiset ja ympäristö. Kun itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen, se pelottaa ja laittaa nöyräksi. Miten voisin toimia, että elämänlaatu paranisi enkä joutuisi aina umpikujaan?
Help
