Miten umpikujasta löytäisi ulospääsyn ja mieltä painava tuska helpottuisi?
Miten umpikujasta löytäisi ulospääsyn ja mieltä painava tuska helpottuisi?

 ”Vaikka olisi kuinka ihana kesä ja monia upeita asioita elämässä, ei niistä voi nauttia, kun mieliala on maassa ja itkettää”, lukijamme kirjoittaa.

Minulla todettiin psyykkinen sairaus, ja voin sanoa, ettei vaikeampaa sairautta taida ollakaan. Fyysiset vajavaisuudet voi jokainen tuntea kohdallaan pahimmiksi, ja ymmärrän sen hyvin. Psyyke on kuitenkin ihmisen ”tärkein elin”. Se ohjailee mielin määrin ja mihin haluaa. Kamppailu on päivittäistä, ja usein ihminen on häviäjän osassa.

Vaikka olisi kuinka ihana kesä ja monia upeita asioita elämässä, ei niistä voi nauttia, kun mieliala on maassa ja itkettää. Tuntuu, ettei matalapaineesta voi mitenkään selvitä. Tiedän, on lääkkeet, terapiat, sairaalahoito, kaikkea on saatavilla. Mutta psyykkisesti sairaan elämä on jatkuvaa tasapainoilemista, itsensä ja tunteidensa hallitsemista.

Se on raskasta, ja siitä kärsii itsensä lisäksi läheiset ihmiset ja ympäristö. Kun itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen, se pelottaa ja laittaa nöyräksi. Miten voisin toimia, että elämänlaatu paranisi enkä joutuisi aina umpikujaan?

Help

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
en patista lenkille

Näissä asioissa on vaikea neuvoa. Varmaan viisainta vain sanoa, että ammattiapua ja arjen apukeinoja kannattaa aktiivisesti etsiä. Mielenterveyden ammattilaisten kanssa kannattaa yrittää selvittää, mitkä ovat suurimmat syyt mielen mustuuden taustalla. Edessä voi olla pitkä tie, mutta uskoa ei saa menettää. Kaikenlaisten asioiden ja tunteiden kanssa voi oppia elämään. Pahaa oloakin pitää joskus vain sietää ja tsempata itseään, ettei elämän kuulukaan tuntua aika hyvältä. Pienin askelin valoa kohti. Voimia.  

  • ylös 49
  • alas 28
Tuetaan toinen toistamme

Ihan totta moni valittaa turhasta. Kuka mitenkin mittaa mikä sitten on turhuutta ja kenelle? Jokaisella on oma elämä elettävänä. Toisen vaikeudet ei välttämättä ole itselle vaikeita. Kun on oikein uupunut ja mieli mustana vaikeuksista vaikeuksien perään, niin ei välttämättä lohduta että jollakin etenkin tuntemattomalla jossain on asiat huonommin. Ärsyttää ehkä enemmän, kun tarvitsisi toisen aitoa kuuntelemista tai läsnäoloa ym lohdutusta.
Ammattiapua kannattaa hakea vaikka olisikin läheisiä joiden kanssa omaa mieltään jakaa. Joskus lääkehoito voi olla ihan paikoillaan. Apua voi olla vaikea jaksaa hakea ja masentuneena etenkin sopivan terapeutin etsiminen.

  • ylös 48
  • alas 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla