”On itsekästä ja lapsellista väittää, etteikö omia tunteitaan voi opetella hallitsemaan paremmin. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Ilmeisesti puolisoni ei halua ja minä haluan häntä sen takia koko ajan vähemmän”, lukijamme kirjoittaa.

Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Ai että inhoan tuota lausetta, jonka kuulen aivan liian usein vaimoni suusta. Suoraan sanottuna en pidä hänen tylystä asenteestaan yhtään ja se tekee minut jopa epätoivoiseksi. En jaksaisi kuluttaa elämääni ihmisen kanssa, joka tiuskii, mököttää ja ankeuttaa kotimme ilmapiiriä aivan liian usein sen mukaan, mistä päin tuuli sattuu puhaltamaan ja kenkä puristamaan. Miksi ei voi edes yrittää olla mukavampi?

Mielestäni jokaisen vastuulla on yrittää pitää yllä rakentavaa tunnelmaa ja hillitä omia kiukunpurkauksia, halua purkaa negatiivisia tunteita muihin ihmisiin. Ei tarvitse olla pakosti positiivinen ja aina hyvällä tuulella, mutta voisiko opetella ystävällisempää kommunikaatiota ja jopa anteeksipyytämistä?

Tietenkin näin korona-aikana omaakin pinnaa kiristää tavallista useammin, mutta en silti ajattele, että voisin ärtyneenä käyttäytyä ihan miten sattuu muita kohtaan. On itsekästä ja lapsellista väittää, etteikö omia tunteitaan voi opetella hallitsemaan paremmin. Ihminen muuttuu, jos haluaa ja pitää sitä tärkeänä. Ilmeisesti puolisoni ei halua ja minä haluan häntä sen takia koko ajan vähemmän. Vuosikausien turha yrittäminen turhauttaa ja ajaa meitä erilleen. Kunpa hän ymmärtäisi tämän.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Arvon minäkin ansaitsen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com

Vierailija

Juu, minä olen myös juuri tuommoinen ankeuttaja ja tiuskija. Johtuu siitä että olen kohta vuoden ollut seksittä ja miehelle on tärkeintä urheilun seuraaminen sekä metsästys ja kalastus. Ja tätä on ollut alusta asti vaikka olin miten mukava. Nyt ei enää huvita olla muuta kuin vittuuntunut oma itseni.

  • ylös 59
  • alas 15
Vierailija

Aivan kun kirjoitus kertoisi meidän perheestä, ainoastaan sillä erotuksella, että meillä se ankeuttaja on mieheni. Vetoaa aina siihen, että hänen luonteensa nyt on tämmöinen. Äyskii, tiuskii, sättii, haukkuu, huutaa ja valittaa. Saa toiset pahalle tuulelle ennen kuin ehdimme aamulla saada silmät kunnolla auki. Korona-aika sekä etätyöt ja -koulu ovat vain pahentaneet asiaa. Suoraan sanottuna tunteeni häntä kohtaan alkavat olla pahasti kuolleet. Sitten vielä ihmettelee miksi läheisyys ei enää kiinnosta minua. Olen perin juurin kyllästynyt tilanteeseen enkä haluaisi elää loppuelämääni näin, mutta yksin en taloudellisesti pysty lapsia ja itseäni elättämään. Pelkään, että puoliso muuttuu iän myötä vieläkin pahemmaksi ja menetän lopullisesti oman elämäniloni.

  • ylös 52
  • alas 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla