Mistä saisi vähän vanhemmalle sopivia meikki-, hiusväri- ja pukeutumisneuvoja?

Harmaat hiukset ovat minusta kauniit, ja ikäni saa näkyä. Silti on päiviä, jolloin minua häiritsee se, miten rupsahtaneelta näytän. Tiedän, että se on vain tunne.  Muut eivät mielestäni koskaan näytä rupsahtaneilta.

Huonoina aamuina kauhistun naamaa peilissä, harmittelen kasvojeni valahdusta ja kiroan harmaat hiukset. Olen ehkä edellisenä päivänä nähnyt nuoruuden valokuvia itsestäni tai jokin muu on saanut huomaamaan ajan kulumisen.

Nuoruus ei silti ole minulle pakkomielle. Ikä ei tee kasvoille pelkästään kivoja asioita. Toisaalta elämänkokemus, viisaus ja muistot näkyvät kasvoissa hyvällä tavalla. Vanhat kasvot ovat mielenkiintoiset, vaikkei niiden ylle enää missikruunuja sovitella. Onneksi iän myötä missikruunut menettävät merkityksensä.

Vanhemmalle naiselle sopii harvoin se, että hän yrittää pakonomaisesti näyttää nuorelta, pukeutuu jopa teinien vaatteisiin. Näin vaatekaupassa naisen, joka takaapäin olisi voinut olla 25-vuotias. Kun hän kääntyi, näin kuusikymppisen kasvot. Vaikka kuusikymppisyydessä ei ole mitään pahaa, säikähdin, koska kasvoja koristi niin vahva meikki. Miten kaunis hän olisi ollut ikäänsä sopivissa tyylikkäissä vaatteissa ja hillitymmässä meikissä! Nyt vaikutelma oli päinvastainen kuin hän toivoi.

Toisaalta ihmisellä on oikeus laittautua sellaiseksi kuin haluaa, puki se häntä tai ei. Mistähän saisi meikki-, hiusväri- ja pukeutumisneuvoja näin vanhemmalla iällä, jotta osaisi välttää klovniefektin?

– Neliapila

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!