Hämärtyvä syksy saa pelkäämään, että itsetuhoisuus nostaa taas päätään.
Olen monien elämänvaiheiden jälkeen sairastunut henkisesti. Mielialavaihteluni ovat jyrkkiä nousuja ja laskuja ja kaikkea siltä väliltä. Lääkkeiden ja terapian avulla yritän porskuttaa eteenpäin.
Kun masennus iskee, tuntuu, että kaikki on kertakaikkisesti lopussa. Ei ole mitään kiinnekohtaa, mihin kurkottaisi. Taka-alalla väijyvä itsetuhoisuus nostaa päätään ja ottaa valtaansa. Epätoivoiset ja synkät ajatukset kiertävät pään sisällä. On vain yksi toive: päästä eroon tästä elämästä.
Puhuminen vaikeista asioista saattaisi helpottaa, mutta enimmäkseen vatvon kaikkea yksin. Alkava hämärtyvä syksy saa minut pelkäämään, mitä tapahtuu? Hallitsenko enää itseäni? Saanko vertaistukea muilta lukijoilta?
Menninkäinen
