klo 20:42 | 26.4.2012
Päivitetty
klo 23:42 | 26.4.2012
Olin viikonlopun isäni luona parinsadan kilometrin päässä ja olen aivan kuitti. Viikonloppu isän kanssa on työleiri työviikkojen välissä. Mietin, kauanko tätä jaksaa?
Äitini kuoli kolmatta vuotta sitten. Kahdeksankymppinen isä oli tottunut siihen, että äiti ei hoitanut vain huushollia vaan myös omakotitalon ison pihan. Ruokaa isä ei ole opetellut laittamaan vaan käy syömässä läheisellä huoltoasemalla. Hän väittää siivoavansa parin viikon välein, mitä epäilen, sillä kun menen sinne, lattiat ovat täynnä villakoiria ja hiekkaa ja kaikki on likaista.
Omakotitalon pihan isä jättää heitteille. Olin käynyt edellisen kerran kuukausi sitten, ja piha kasvoi pitkää heinää. Äidin vaalimat kukkapenkit olivat rikkaruohon peitossa. Kun sanoin asiasta, isä suuttui, että tulen sinne määräilemään. Hänelle olisi kyllä sopinut, että minä ajan nurmikon, mutta minulla oli täysi työ, kun siivosin, kitkin kukkapenkit ja pesin ikkunat.
Isä mainitsi, että hän odottaa minun eläkkeelle jäämistäni (johon on aikaa), että voin sitten muuttaa hänen luokseen. Sanoin tiukasti, että en muuta, minulla on oma perheeni ja oma elämäni. Kehotin isää myymään omakotitalon ja muuttamaan kerrostaloon. Hän suuttui, että alan järjestää hänen elämäänsä.
Miten saisin isän tajuamaan, että hänen on ryhdyttävä miettimään asumistaan? Ikää tulee koko ajan lisää, eikä hän tuossa enää kauan pärjää.
Väsynyt tytär
