Meri ja Ilmari muuttivat kerrostalosta unelmien torppaan: ”Jotkut talot ja ihmiset on tarkoitettu toisilleen”

Syksyinen luonto on aurinkoisena pakkasaamuna satumainen. Pienen punaisen talon puutarhassa leijuu usva.

Vielä vihreä nurmikko on saanut kuurakannen ja tuntuu jalkojen alla tankealta. Korkeavartiset kultapallot ovat jäätyneet talven törrökeiksi. Vilahtikohan nurkan takana fasaani?

Pihapiirinsä tunnelmasta osaavat nauttia kuvanveistäjä Ilmari Gryta ja kuvataiteilija Meri Peura, jotka hipsivät höyryävät mukit käsissään ulos kahville. Vielä tarkenee istahtaa hetkeksi omenapuun alle ja tunnelmoida.

Toisilleen tarkoitetut

Tämä kaikki oli unelmaa vielä kaksi vuotta sitten, kun Riihimäellä kerrostalossa asuneet Meri ja Ilmari suunnittelivat kodin ja työpaikan yhdistämistä. Isokokoisten veistosten työstäminen ja varastointi vaativat tilaa, ja ikänsä kaupungissa asuneet taiteilijat kaipasivat luontoon.

He eivät rajanneet tarkkaan tulevan asuinpaikan sijaintia. Keski-Suomeen saakka he eivät halunneet, koska ystävät asuvat etelässä ja satunnaiset työkeikat painottuvat Helsinkiin. Kiirettäkään paikan löytämiselle ei ollut.

Netin asuntoilmoituksia selatessa heidän silmiinsä osui ilmoitus satavuotiaasta, remonttia kaipaavasta talosta, jonka pihassa oli pienehkö navetta. Kun paikka sattui olemaan melkein naapurissa, Tervakosken Hallakorvessa, Meri ja Ilmari ajelivat katsomaan sitä.

Siinä se oli. Punamultainen hirsimökki, kaari-ikkuna ja pärekattoinen kivinavetta. Hedelmäpuita ja pieni pelto.

"Emme ehtineet kunnolla katsoa kaikkia paikkoja, kun jo tiesimme, että tässä on meidän koti. Home ei haissut, joten teimme päätöksen viidessätoista minuutissa. Menimme seuraavana päivänä euforian vallassa pankkiin. Onneksi mukava pankintäti ymmärsi", Meri kertoo.

Perjantaina he tekivät kaupat ja jo sunnuntaina muuttivat taloon Boris-koiransa kanssa.

"Jotkut talot ja ihmiset on tarkoitettu toisilleen. Nyt sen vasta uskon. Vanhat huonekalummekin löysivät heti paikkansa", Ilmari sanoo.

Käsityö on elämäntapa

Käteväkätiset taiteilijat eivät pelänneet vanhan talon remontointia. Sitä he toivoivatkin pääsevänsä tekemään. Uuden talon rakentaminen ei ollut heidän juttunsa vaan vanhan kunnioittaminen ja korjaaminen.

"Asukkaat vaihtuvat, rakennus pysyy", Ilmari sanoo.

Remontoitavaa riitti: ensin piti kaivaa vesijohdot pihakaivolta sisälle marraskuun sateissa.

"Oli juhlapäivä, kun kraanasta tuli vettä", Meri muistaa.

Sitten he kunnostivat kylpyhuoneen ja navettarakennuksessa olevan kiviseinäisen saunan.

Merille ja Ilmarille on tärkeää, että ympäristö on kaunis, inspiroiva sekä hyvin toimiva.

"Emme halua asua museossa", Ilmari sanoo.

Taiteen tekeminen on yksinkertaista omassa rauhassa: työvaatteet niskaan ja pihan poikki navettaan. Ei haittaa, vaikka rälläkkä huutaa iltamyöhään. Puutyöt Meri ja Ilmari tekevät navetan yläkerrassa ja hitsaamisen ja muut tulityöt alhaalla.

"Talvella tarkenee pilkkihaalarissa", vakuuttaa Meri.

Perunoita koko talveksi

Kun asumisen edellytykset olivat kunnossa, Meriin ja Ilmariin iski puutarhakuume. He rakensivat suuren ja soikean kasvihuoneen, jossa mahtuu pitkä isäntäkin puuhaamaan.

Satoa tuottavat paprikat, tomaatit, kurpitsat, porkkanat ja mustajuuret. Oman maan perunat riittivät koko viime talveksi. Ei huono juttu taiteilijoiden taloudessa.

"Osaamme arvostaa jokaista suupalaa. Omavaraisuus on viehättävä ajatus, mutta emme pyri siihen, että kävisimme härkävankkureilla kylältä ostamassa pelkkää suolaa", Ilmari sanoo.

Seuraavaksi Meri ja Ilmari aikovat rakentaa kuistille katoksen ja valaa navettaan uuden lattian. Meri on alkanut katsella sillä silmällä talon yhteydessä olevaa liiteriä. Sinne voisi rakentaa käynnin makuuparvelta, ja yläkertaan tulisi lisää tilaa.

Meri on Ilmaria impulsiivisempi, mutta ideoita riittää molemmilla.

"Samalla alalla oppii arvostamaan toisen ajatuksia ja työtä. Emme kilpaile vaan teemme yhdessä."

Kumpikaan ei pode remonttiväsymystä.

"Merillä on joskus nokka kippuralla, kun en ole palauttanut työkaluja oikeille paikoilleen", Ilmari tunnustaa.

Joskus viikonloppuisin pari tekee irtioton ja lähtee rellestämään Helsinkiin. Se tarkoittaa taidenäyttelyä tai vaikka Palefacen keikkaa ja ravintolailtaa.

Ystävät ja sukulaiset piipahtavat myös mielellään maalle Merin ja Ilmarin luokse.

"Kukaan ei ole ihmetellyt, olemmeko tulleet hulluiksi, kun tällaisen vanhan rötiskön hankimme", Ilmari sanoo.

"Olimme varmaan riittävän hulluja valmiiksi."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2015.