Miten iloinen sisustus! Heinin ja Jari-Pekan koti on kuin karkki – ”Meistä on kehittynyt kovia aarteiden bongaajia”

Miten päädyitte tähän kotiin?

Heini: ”Vielä jokunen vuosi sitten tuntui siltä, ettemme päätyisikään. Pelkäsimme, ettei unelmien kotia olisi olemassakaan. Opiskelimme ja työskentelimme Tampereella ja asuimme kerrostalossa. Molempien unelma oli kuitenkin vanha hirsitalo maalla.

Jo lukiolaisena, kun aloimme seurustella, ajattelin, että Jassosta tulisi haaveideni punaisen hirsitalon isäntä. Pitkätukkainen, nahkatakkinen, kitaraa soittava hevimies sopi mielestäni täydellisesti peltojen keskelle punaiseen tupaan. Ikävä kotiin Pohjois-Pohjanmaalle oli hetkittäin sietämätön.”

”Molempien unelma oli vanha hirsitalo maalla.”

Jasso: ”Ennen tätä punaista tupaa olimme ihastelleet erästä toista vanhaa taloa. Sen hinnasta emme päässeet sopimukseen, mikä tuntui silloin aivan surkealta.”

Jari-Pekka ja Heini ovat oppineet, ettei vanhan talon kaikkia nurkkia kannata edes yrittää suoristella.

Heini teki himmelit ruokapöydän ylle herkullisen värisistä muovipilleistä.

Tuvan kirsikkatapetissa on Heinistä juuri sopivasti söpöstelyä.

Miltä sen oikean löytäminen tuntui?

Heini: ”Kun ensimmäisen kerran ajoimme Haukkuojan talon pihaan Haapajärvellä, kaupat oli molempien mielissä sinetöity. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei ollut kaupungin valoja tai asfalttia, vain kylätie, vanhat aitat ja pieni, suloinen talo. Jasso keksi heti, että hän voisi rakentaa entiseen hevostalliin musastudion.

”Kun ensimmäisen kerran ajoimme talon pihaan, kaupat oli molempien mielissä sinetöity.”

Jos jokin laulu kertoisi muutostamme tänne, se olisi Egotripin Nopeimmat junat. Siinä lauletaan näin: ’Olen kasvanut kiinni maahan lapsuuden maisemaan, kasvanut kiinni tyttöön siihen oikeaan. Olen kasvanut kiinni taloon, jonka ikkunan pielistä vetää. En tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää.’ Voisin vaikka vannoa, että se on kirjoitettu meistä. Nopeimmat junat eivät taatusti pysähdy enää täällä.

Ensimmäiset vuodet muuton jälkeen olin huolissani talon kunnosta. Tarkistimme katon joka rankkasateen jälkeen ja pidimme paikkoja tarkasti silmällä. Pelko on miltei häipynyt. Kaikki saakin olla tasaisesti vinossa. On turha yrittää suoristaa nurkkia, jotka eivät enää oikene.

Pikkutarkka asuja ei sopisi tänne, mutta olisihan se hassua, jos kyläkauppana ja koulunakin palvelleessa talossa ei näkyisi elämä. Sehän on jälkiä täynnä.”

Heini on hurahtanut maatouskoihin, joita löytyy kotoa puisina sekä pehmeinä. Kangasmaatuska on itse tehty. Tulvan talonpoikaissohvan koristeet on maalannut ystävä.

Iso astiakaappi on Heinin isän tekemä aarre, joka maalattiin tätä kotia varten valkoiseksi.

Täydellinen työpöytä löytyi Facebookin kierrätysryhmästä. Tietokonekin maastoutuu tyyliin sopivaksi.

Miten teitte talosta kodin?

Heini: ”Sisällä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet. Pidän raikkaista maaleista ja värikkäistä tapeteista ja vaihdan tapetteja hetken mielijohteesta. Meistä molemmista on kehittynyt kovia vanhojen aarteiden bongaajia. Kunnostamme kirpputoreilta, netistä ja antiikkiliikkeistä hankitut huonekalut yhdessä.

Pyöritän Handmade by Heini -yritystäni ompeluhuoneessa makuuhuoneen vieressä. Yrittäminen ei aina ole helppoa kaukana kasvukeskuksista ja liikennevaloista. On onni, että toinen meistä saa säännöllisen palkkapussin, mutta toisaalta yksikään työpäiväni ei ole harmaa. Raha ei ole elämän tarkoitus.

”Täällä arki on sopivan hiljaista.”

Täällä arki on sopivan hiljaista. Kylällä ajetaan traktoreilla, ja ilmassa tuoksuu lehmä. Villasukat pysyvät vetoisilla lattioilla tiukasti jalassa kesälläkin. Talvella käymme kuntosalilla lumikolan varressa, ja hieno elämys on kipittää lumisen pihan läpi navettasaunasta sisälle.

En ole missään nähnyt niin paljon tähtiä kuin täällä. Kun saan tehdä töitä kotona ja juoda aamuteen samalla, kun aamu-usva pakenee pelloilta, on vaikea haaveilla mistään muusta.”

Tapettitalon Svinhufvud-tapetti henkii mennyttä aikaa.

Ikean vitriinikaapeissa Heini säilyttää kankaita yrityksensä tuotteita ja äkillisiä sisustuspuuskiaan varten.

Vanha aitta on siivottu miltei tyhjäksi. Sisällä on suuri pirttipöytä, jonka ympärille rakentuu jonain päivänä viihtyisä oleskeluhuone.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 14/2018.