Syöpään sairastunut Sinikka Ketonen: Puutarha antaa voimaa

Vanha kivitalo verhoutuu kiehtovasti villiviiniin. Kasvillisuus on tummanpuhuvaa ja rehevää sateen jäljiltä, istutukset kukkivat ja vihertävät. Autotallin seinustalla on vakuuttava rivi vanhoja kastelukannuja ja taimipurkkeja. Täällä asuu selvästi viherpeukalo.

"Kotipiha ja puutarhanhoito ovat minulle kaikki kaikessa. Puutarhatöissä sielu ja ruumis saavat hyvää fyysistä kuritusta. Nautin puutarhan kauneudesta, hiljaisuudesta, linnunlaulusta ja tuoksuista", sanoo Sinikka Ketonen.

Rintamamiestalon sisäänkäynti kätkeytyy villiviinin suojiin.

"Puutarhanhoito tarjoaa onnistumisen iloa ja mahdollisuuden nähdä oman käden jälki. Puutarhassa opin myös jatkuvasti uutta erehdysten ja oivallusten kautta."

Asvaltti väistyy

Sinikka ja Sauli Ketosen puutarha ei ole aina ollut yhtä vehreä kuin nyt. Vuonna 1988 pihaa peittivät asvaltti ja paljas nurmikko. Kun pariskunta innostui pihapuuhista, asvaltti sai lähteä, ja pala palalta nurmikko pieneni kukkapenkkien ja istutusten vallatessa alaa.

"Irrotin nurmilohkareita pistolapiolla ja käänsin ne ylösalaisin, jotta nurmi ei päässyt enää kasvamaan. Nurmipaakut maatuivat aikanaan mullaksi istutusten alla", vinkkaa Sinikka.

Kuusiaidan siimekseen piiloutuu kuumien kesäpäivien paras varjopaikka.

Helppohoitoinen neilikkaruusu kukkii heinäkuusta syksyyn. Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin, joten pensasta voi leikata keväällä reilusti kukintaa menettämättä.

Hän on iloinen pihansa isosta muutoksesta. Suurella istutusalueella kasvaa koristepensaita, havupuita ja perennoja. Istutusalueen ja kuusiaidan välissä kulkee salainen polku, jolla voi vajota omiin ajatuksiinsa. Autotallin seinustalla on vilvoitteluun ja saunahetkien pulahduksiin pieni uima-allas. Rauhallisessa nurkkauksessa meditoi puutarha-buddha.

Harvoin patsas saa seuraa Sinikasta, joka ei malta istua pitkään aloillaan. Useimmiten hän purkittaa ylimääräisiä taimia ystäville annettaviksi, kastelee kesäkukkia tai kitkee rikkakasveja.

Kasvien lisäksi Sinikkaa kiehtovat kivien muodot ja värit. Ne ovat edukseen erityisesti sateella. Kivet ja erikorkuiset istutukset tuovat mielenkiintoa tasaiseen pihaan.

"Olemme kantaneet veneretkiltä veden muotoilemia pyöreitä kiviä ja kääntäneet pihan kiviä parempaan asentoon. Kivet painuvat ajan myötä, joten niitä pitää toisinaan nostella esiin."

Sinikka sai ystävältään buddhapatsaan puutarhan hiljaiseen nurkkaukseen. Patsasta perhe kutsuu toisinajattelijaksi tai hiljaiseksi herraksi.

Puutarha on muuttunut hoitajiensa elämäntilanteen edetessä. Lasten ollessa pieniä leikkimökki ja hiekkalaatikko olivat ahkerassa käytössä. Nyt mökki toimii vajana, ja hiekkalaatikon paikalla kukkivat kasvit.

Yksi asia on samoin kuin aina. Valtaisa villiviini verhoaa taloa. Sen paksu runko muistuttaa jo puuta.

"Pihassa kevenevät murheet ja unohtuvat säryt."

Piha piristää

Elokuussa 2012 Sinikka löysi vasemmasta rinnastaan epämääräisen kyhmyn, jonka lääkäri totesi rintasyöväksi. Pihasta ja puutarhasta tuli Sinikalle paikka, jonne oli helppo paeta. Hän käänsi tarkoituksella mietteensä fyysiseen tekemiseen, kasvien tarkkailuun ja pihan siilien ruokkimiseen.

Sinikka istuttaa ruukkuihin kivikko-alueelta ottamiaan mehitähtiä ja koristelee pinnan kivillä.

Sinikka istutti keramiikkaruukkuun mehitähtiä ja maksaruohoja. Samat kasvit viihtyvät ruukussa vuodesta toiseen. Ruukku talvehtii autotallissa.

Diagnoosista lähtien Sinikka on kertonut avoimesti sairaudesta ja jutellut tilanteesta perheen, ystävien ja työkavereiden kanssa. Hän uskoo, että juuri sen ansiosta synkemmät tunteet vaihtuivat toivoksi ja taisteluksi. Oli parempi keskittyä iloa tuoviin asioihin kuten puutarhaan.

"Huomasin, että ulkoilu ja puutarhassa touhuilu ovat parasta terapiaa. Pihassa kevenevät murheet ja unohtuvat säryt. Puutarhan antama energia ja liikunta piristävät aidosti."

"Raskaiden hoitojekin välillä jaksoin tehdä jotain puutarhassa. Sen ansiosta tunsin mieleni paranevan."

Viikkoa ennen ensimmäistä leikkaustaan Sinikka istutti maahan yli 500 kukkasipulia. Sipuli sipulilta työ antoi toivoa tulevasta ja nosti halun nähdä kevään upea kukkaloisto.

Intohimoisella puutarhaharrastajalla on aina istutus työn alla.

Ruskoliljat ovat pihan alkuperäisiä kasveja. Niitä kasvoi eri puolilla pihaa, mutta Sinikka nosti sipulit maasta ja siirsi ne yhteen näyttäväksi ryhmäksi.

Sinikka mietti myös toivon kääntöpuolta. Jos sairaus etenisi huonompaan suuntaan, kauniisti kukkiva puutarha lohduttaisi.

"Raskaiden leikkausten sekä sytostaatti- ja sädehoitojen välilläkin jaksoin tehdä jotain puutarhassa, vaikka vain vähän kerrallaan. Sen ansiosta tunsin mieleni paranevan ja jaksoin paremmin."

Seuraavana keväänä, kun pihapiiri täyttyi krookuksista, tulppaaneista, narsisseista ja laukoista, Sinikka joutui toiseen leikkaukseen. Kolmivuotistarkastuksessa selvisi, että syöpä on uusiutunut ja levinnyt rintalastaan. Nyt tautia pidetään kurissa hoitojen avulla.

"Sairaus on opettanut minut näkemään onnea arjen yksinkertaisissa asioissa."

Kevät tuo toivoa

Sairastumisen jälkeen puutarhanhoito ei ole sujunut samalla tavalla kuin ennen, mikä on ollut Sinikalle vaikea paikka. Vasemman kainalon imusolmukkeiden poiston jälkeen pienikin haava altistaa bakteereille, joten niiltä on suojauduttava tarkasti.

"Rakastan mullan tuoksua ja sitä tunnetta, kun saan upottaa kädet pehmeään maahan. Infektioriskin takia en voi enää sitä tehdä, vaan puen ensin kertakäyttöhansikkaat ja niiden päälle puutarhahansikkaat."

Onni-koira seuraa emäntäänsä pihapuuhissa.

Saman liikkeen pitkällinen toistaminen on kielletty, joten Sinikka välttää esimerkiksi haravointia. Rajoituksiin kuuluu myös ääriliikkeiden ja nostamisen välttäminen. Kaikkia pihapuuhia rajoitukset eivät onneksi estä.

"Sairaus on opettanut minut näkemään onnea arjen yksinkertaisissa asioissa: perheen kanssa vietetyssä ajassa ja puutarhanhoidossa. Olen viimeistään nyt oppinut elämään hetkessä, joten olen onnellinen. Kevät on aina toivoa täynnä!"

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2016.