Liian moni lapsi joutuu tänäänkin kiusatuksi. Asiantuntijan mukaan on toivoa, että koulu muuttuu turvallisemmaksi paikaksi kaikille. Mutta sitä ennen vähättelevistä lauseista pitää päästä eroon.
Kukaan ei puhu, kukaan ei istu viereen, kukaan ei halua ryhmätyöhön mukaan tai edes moikkaa.
Tutkimusten mukaan 6–10 prosenttia kouluikäisistä kokee kiusaamista. Aikuisten huomaamat kiusaamistilanteet ovat vain jäävuoren huippu.
Näiden välillä kiusattu on yksin. Pahimmillaan hän tulee kouluvuosiensa aikana torjutuksi satoja kertoja.
Yliopistonlehtori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta listaa kahdeksan syytä, joiden vuoksi kiusaamista ei ole valitettavasti vieläkään saatu kitkettyä kouluista. Mäntylä on toiminut monitieteisen Pelastakaa koulukiusattu -tutkimuksen vetäjänä.
1. ”Tämä on tyypillistä pojille” – kiusattua ei nähdä yksilönä
Jokainen kiusaamistapaus on yksilöllinen. Siksi myös tehokas puuttumiskeino voi vaihdella riippuen esimerkiksi lasten iästä ja sukupuolesta. Jossakin tilanteessa riittää keskusteleminen, toisessa parasta puuttumista on vaikkapa kiusaajien sijoittaminen eri luokkaan kiusatun kanssa.
2. ”Pyydäs nyt anteeksi ja se on siinä” – puuttumisen vaikutuksia ei seurata
Kiusaamiseen puuttuminen jää kouluissa usein vain puhuttelun tasolle, eikä puhuttelun vaikutusta seurata. Puhuttelu ja pakotettu anteeksipyyntö eivät usein riitä muuttamaan tilannetta.
Kiusaamisen jatkuminen antaa väärän viestin. Kiusattu oppii ajattelemaan: minua ei oteta vakavasti. Kiusaaja oppii ajattelemaan: saan jatkaa kiusaamista.
3. ”Me vain leikitään” – opettaja uskoo, kun kiusattu sanoo kaiken olevan hyvin
Opettaja voi tunnistaa kiusaamisen esimerkiksi oppilaan vetäytymisestä ja siitä, että aikaisemmin sosiaalinen lapsi viettää yksin välitunteja. Jos asia otetaan puheeksi, uhri saattaa kuitenkin usein kieltää kiusaamisen, koska hän häpeää.
Systemaattiset kyselyt kouluissa olisivat mahdollisuus saada tietoa kiusaamisesta, koska niihin vastaaminen ei leimaisi ketään. Tällaisia ei järjestetä läheskään kaikissa luokissa.
4. ”Tietyn tyyppiset tulevat aina kiusatuksi” – kiusaamiselle yritetään löytää selittelyjä, vaikkei niitä koskaan ole
Kiusaamisen syyksi esitetään usein uhrin erilaisuutta; ominaisuutta, joka poikkeaa muista, vaikkapa ylipainoa tai perhetaustaa. Kiusaaja voi kuitenkin keksiä kiusaamisen syyn lopulta mistä tahansa, eikä ainoakaan ominaisuus ole peruste kiusaamiselle.
Tärkeämpää kuin uhrin ominaisuuksien miettiminen on miettiä koulun ilmapiiriä.
5. ”Ne on niin pieniä vielä” – kiusaamista ei pysäytetä ajoissa
Kiusaaminen alkaa tutkimusten mukaan jo ensimmäisillä luokilla. Mitä pidempään se jatkuu, sitä vaikeampi siihen on puuttua.
Kiusaaminen satuttaa pientäkin lasta, joten puuttuminen on tärkeää, vaikka keinot ovatkin erilaisia kuin isompien oppilaiden kohdalla.
6. ”Joku muu selvittää tämän varmasti” – kiusaamiseen puuttuminen jää, koska koulun arki on niin kiireistä
Koulun keinot puuttua kiusaamiseen eivät usein ole kaikkien kouluyhteisön jäsenten tiedossa ja yhteinen linja puuttuu.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että kiusaaminen hukkuu kouluarjen muiden velvoitteiden joukkoon. Kiusaamisen selvittely vie niin paljon aikaa, ettei opettaja koe pystyvänsä siihen muun työn ohessa.
Lainsäädäntöön pitäisi lisätä selkeät ja yksilöidyt velvoitteet siitä, kenen vastuulla kiusaamistapausten selvittely koululla missäkin vaiheessa on.
7. ”Ei meidän lapsi mitään tee” – vanhemmat ummistavat silmänsä, kun pitäisi opettaa empatiaa
Minkä tahansa ikäinen oppilas voi olla vahingonkorvausvastuussa seurauksista, joita kiusaaminen aiheuttaa. 15 vuotta täyttäneitä kiusaajia on tuomittu myös rikosoikeudellisiin rangaistuksiin esimerkiksi pahoinpitelyistä tai kunnianloukkauksista.
Kodilla on kuitenkin vastuu lapsen kasvatuksesta, kuten empatiakyvyn kehittämisestä. Vastuu tarkoittaa myös sen hyväksymistä, että oma lapsi voi joskus olla kiusaaja. Silloin asiaan pitää puuttua.
Kiusaaminen loppuu tehokkaimmin, jos sekä kiusaajan että kiusatun huoltajat osallistuvat palavereihin, joissa kiusaamistilanteita käsitellään.
8. ”Ei haukku haavaa tee” – kiusaamisen vakavia vaikutuksia ei ymmärretä
Vaikka kiusaamisesta puhutaan yhä enemmän, sen vakavuutta ei vieläkään täysin ymmärretä. Esimerkiksi pelkoa, jonka kiusaaminen tuo lapsen koulupäivään myös yksittäisten kiusaamistapahtumien välillä, pitäisi käsitellä ja ymmärtää aiempaa enemmän.
Kiusaamisen uhri elää jatkuvasti ajatuksen kanssa: milloin minua taas kiusataan.
Toivoa kuitenkin on. Yksikin hyvä ystävä koulussa tai harrastuksen piirissä auttaa lasta selviämään kiusaamisesta. Myös aikuinen, joka jaksaa kertoa lapselle, ettei hänessä ei ole mitään vikaa, auttaa selviytymisessä.
