Ei ole väärin, vaikka aika kultaisi muistot: ”Nostalgia vahvistaa meitä ja juurruttaa menneeseen”

Mäntysuovalle tuoksuvat matot. Merisää rätisevässä radiossa, Arabian kannu antiikkiliikkeen ikkunassa. Muistot tulvahtavat hetkessä mieleen niin vahvoina kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä lainkaan. Mistä tässä oikein on kyse?

"Nostalgia on katkeransuloista kaipuuta aikaan, jonne emme voi enää päästä takaisin", selittää Jaakko Suominen, Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori.

Kun tiedämme oman tarinamme, ymmärrämme itseämme paremmin. 

Rintaa kaihertavaa kaipausta kannattaa kuunnella, sanoo psykoterapeutti Marja Rask.

"Muistot kertovat meille siitä, keitä olemme, ja siksi muistelu on mielelle tärkeää. Kun tiedämme oman tarinamme, ymmärrämme itseämme paremmin. Nostalgia juurruttaa meitä muistoihimme ja vahvistaa identiteettiämme."

Toisaalta nostalgiset muistot usein myös vääristyvät. Siksi lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko ja talvella oli hieno hankikanto. Hyvät hetket tallentuvat huonoja helpommin sekä mieleemme että kameramme muistiin.

"Siinä, että aika kultaa muistot, ei ole mitään pahaa. Onnelliset muistot ovat kuin hyvä kirja, jonka pariin voimme palata, kun kaipaamme tuttua, turvallista tunnetta voimaa antamaan", Rask miettii.

"Silloinkin kun aika ei kultaa muistoja, se antaa perspektiiviä. Siitäkin selvittiin."

Kaikki mennyt ei kuitenkaan ole vain kaunista. Vaikeita asioita ja aikoja Rask kannustaa katsomaan selviytymisen näkökulmasta.

"Silloinkin kun aika ei kultaa muistoja, se antaa perspektiiviä. Siitäkin selvittiin."

Mennyttä ei voi toistaa

Välillä nostalgiaan liittyy halu elää hyvä hetki uudelleen. Toive on ymmärrettävä, mutta usein tuomittu epäonnistumaan.

"Mitään hetkeä ei voi toistaa, sillä jokainen hetki ja tunne on ainutlaatuinen", Rask kertoo.

Myös Suominen on huomannut ihmisten kaipuun elää lapsuuden kokemuksensa uudelleen.

Mieli kaipaa pysyvyyttä.

"Moni on odottanut esimerkiksi vanhojen pelikoneiden päivitettyjä versioita, mutta päästyään pelaamaan niillä onkin pettynyt. Ei se tuntunutkaan samalta. Fiilistä ei voi päivittää."

Kesälomalla moni haluaa sinne, missä on ennenkin viihtynyt. Rask arvelee kaipuun tuttuun olevan kaipuuta turvallisuudentunteeseen. Mieli kaipaa pysyvyyttä.

"On tärkeää saada kertoa tarinansa itselleen ja muille. Sen jälkeen on helpompi keskittyä tähän hetkeen, kun menneessä ei tarvitse viipyä", Rask sanoo.

Lapsikin muistelee lapsuutta

Nuoret ovat tyypillisesti kiinnostuneempia nykyhetkestään kuin menneestä. He saattavat naureskella vanhempiensa haikailuille, mutta tekevät samaa itsekin.

"Jo alakouluikäiset lapset voivat muistella sitä, kun he olivat pieniä. Lapsuuspäiviin on heillä lyhyempi aika kuin aikuisella, mutta hekin liikuttuvat muistoistaan", Suominen toteaa.

"Kun mummoa ei enää ole, hänen kirjailemansa lakanat muuttuvat pelkistä lakanoista mummon kaipaamiseksi."

Omille lapsilleen voi yrittää luoda hienoja muistoja, mutta välillä muistot yllättävät. Nuorena ärsyttänyt tuppukylä onkin aikuisen nostalgisissa muistoissa idyllinen ja rakas, mummon kapioiksi keräämät rumat astiat muuttuvat suurimmaksi aarteeksi.

"Nostalgia nostaa esiin asioiden eri merkityksiä. Kun mummoa ei enää ole, hänen kirjailemansa lakanat muuttuvat pelkistä lakanoista mummon kaipaamiseksi", Rask sanoo.

Persoonallisuudestamme siis riippuu, miten nopeasti liikumme tilanteesta ja tunteesta toiseen.

Kyse on myös luonteenpiirteistä. Nostalgiaan taipuvainen ihminen on sentimentaalisempi kuin rationaalisesti elämään suhtautuva, joka elää tässä ja nyt. Persoonallisuudestamme siis riippuu, miten nopeasti liikumme tilanteesta ja tunteesta toiseen.

Perinteet tekevät hyvää

Perinteiden noudattaminen ja muistelu on Marja Raskin mielestä paitsi tunneasia, myös järkevää.

"Jatkuvuus on tärkeää mielenterveydellemme."

Nostalgia saa meidät miettimään aikaa ennen ja jälkeen meitä. Millaista oli isovanhempien elämä, millainen on lastenlastemme tuleva maailma?

"Olemme osa sukupolvien ketjua ja haluamme liittää lapsemme siihen seuraavaksi linkiksi. Muistoista ei kuitenkaan saa tulla kettinkiä, joka sitoo meidät paikalleen", Rask toteaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2017.