Mieti rauhassa, mikä on juuri sinulle sopiva elämä. Naapurilla voi olla erilainen, muttei välttämättä parempi.
Mieti rauhassa, mikä on juuri sinulle sopiva elämä. Naapurilla voi olla erilainen, muttei välttämättä parempi.

Tunnetko olosi nynnyksi, kun et jatkuvasti syöksy kohti uusia haasteita? Unohda vertailu muihin ja mieti, mitä itse haluat. Tyytyminen ei välttämättä tarkoita tylsyyttä.

Saan puhelun, jota olen odottanut kärsimättömästi edellisillan työhaastattelusta lähtien. Haastattelija sanoo, etten tullut valituksi kirjoittajan tehtävään. Sen sijaan hän haluaisi minut astetta ylempään pestiin, pomoksi.

Harkitsen huolellisesti. Minua ehkä arvostettaisiin enemmän, jos etenisin urallani esimieheksi.

Toisaalta pomona en pääsisi juuri tekemään niitä asioita, joita rakastan työssäni. Nautin nimenomaan kirjoittamisesta. Esimies etupäässä suunnittelee.

Tärkeintä on, että kokee elävänsä arvojensa mukaista elämää.

Tuntuu oudolta olla hakematta pomon pestiä. Mitä muut ajattelevat ihmisestä, joka ei halua ylennystä? Olenko nynny? Tyydynkö liian vähään?

Et, lohduttaa psykologi Anna Salmi. Tärkeintä on, että itse kokee elävänsä arvojensa mukaista elämää.

Luolaihmisen oli pakko vertailla

Vähempään tyytyminen on psykologin mukaan eräänlainen kypsyyden merkki.

”Pienelle lapselle elämä on pelkkiä ihannekuvia. Kasvaminen on sitä, että osin luopuu ihanteista ja tarkastelee itseään rehellisemmin”, Salmi sanoo.

Joskus tuntuu, että kunnon ihmisen kuuluisi toivoa aina enemmän elämältään: hienoa uraa, lisää rahaa, isompaa asuntoa, kehittävämpiä harrastuksia.

Salmen mukaan syy on evoluution. Kaikissa meissä elää luonnollinen tarve vertailla itseämme toisiin.

Ihmisen mieli kehittyi jatkuvasti arvioimaan, onko yhtä hyvä kuin muut.

”Esi-isämme olivat täysin riippuvaisia toisista. Saattoi kuolla, jos hylättiin ryhmästä. Ihmisen mieli kehittyi jatkuvasti arvioimaan, onko yhtä hyvä kuin muut”, Salmi kertoo.

Luolaihmisen vertaileva mieli elää nykymaailmassa, jossa kilpailu on kovaa ja vertailun kohteita rajattomasti. Vielä muutama vuosikymmen sitten riitti, kun vertasi itseään vaikka koululuokkaan tai työ­yhteisöön. Nykyisin esimerkiksi valokuvaaja näkee maailman huippukuvaajien töitä vain parilla klikkauksella.

Kun maailma laajenee, valinnanvapaus lisääntyy. Ennen vanhaan suutarin lapsesta tuli suutari, mutta nyt monilla on mahdollisuus rakentaa jatkuvasti itseään omilla valinnoillaan. Samalla yksilön tarpeet ovat nousseet tärkeämmiksi kuin yhteisön. Kehittäviä harrastuksia ja töitä ihaillaan, samoin aikaansaavia ihmisiä.

Sosiaalisessa mediassa vaikuttaa siltä, että joka toinen tuttu on saanut uuden hienon työpaikan ja rakentanut talon merenrantaan.

Uudet harrastukset, työt ja menestyminen myös näkyvät enemmän kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa vaikuttaa siltä, että vähintään joka toinen tuttu on saanut uuden hienon työpaikan, rakentanut talon merenrantaan tai järjestänyt mitä ihanimmat juhlat laajalle tuttavapiirilleen.

”Mediassa tuodaan esiin menestystarinoita ja sitä, kuinka ihminen on kyennyt yltämään parhaaseensa”, Salmi sanoo.

Joillekin suorituspaineita luovat myös menneisyys ja luonne. Jos vanhemmille piti tuoda jatkuvasti parempia kouluarvosanoja, etenkin herkkä lapsi on voinut alkaa ottaa helpommin onkeensa kaikkien muiden odotukset. Omat toiveet jäävät jalkoihin.

Mitkä ovat omat arvosi?

Salmi neuvoo, että jokaisen valinnan edessä kannattaa miettiä omia arvojaan. Mitkä asiat ovat itselle tärkeimpiä? Kenen toiveita haluat toteuttaa?

”Kannattaa kysyä itseltään, viekö tämä päätös minut lähemmäksi elämää, jossa voin elää arvojeni mukaisesti.”

Aivan. Jos pysyttelen nykyisessä työssäni kirjoittajana, saan toteuttaa itseäni. En tienaa yhtä paljon, mutta pärjäämme. Ylitöitä on vähemmän, joten aikaa jää myös perheelleni. Haluan olla parempi kirjoittajana, mutta juuri ylennyksen saaminen ei ole minulle arvo sinänsä.

Kannattaa suunnata kunnianhimonsa asioihin, jotka ovat itselle tärkeimpiä.

Tyytyminen ei siis tarkoita sitä, etteikö mitään tavoitteita saisi olla. Kannattaa vain suunnata kunnianhimonsa asioihin, jotka ovat itselle tärkeimpiä. Muissa asioissa saa tyytyä vähempään.

”Kaikkien ei tarvitse olla kaikkea. Parasta on olla sitä, mitä on.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 24/2017.

Viisi tapaa löytää sinulle sopiva elämä

1. Mieti, kuka vaatii.

Kuka elämääsi tahtoo muuttaa? Kuka ilahtuisi, jos yrittäisit eteenpäin? Sinä itse vai joku muu?

2. Etsi kaiken alku.

Mistä enemmän ja paremmin -ajatuksesi ovat peräisin? Oletko lukenut lehdistä liikaa sankaritarinoita?

3. Oletko itsellesi liian ankara?

Annatko naapurisi tyytyä keskinkertaisuuteen ja arkisuuteen, mutta et suo samaa itsellesi?

4. Selvitä, mitkä ovat arvosi.

Tee lista asioista ja elämänalueista, jotka ovat sinulle juuri nyt tärkeitä. Ne ovat arvojasi.

5. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Mieti, millainen haluaisit näillä tärkeillä alueilla olla. Miten pääsisit lähemmäs arvojasi?

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Toiset tarvitsevat yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen enemmän kuin toiset, mutta psykologi Anna Collanderin mukaan oma aika olisi hyväksi jokaiselle. Hän kertoo kolme asiaa, jotka kaikkien pitäisi osata tehdä yksin.

”Toiset ihmiset kestävät enemmän painetta, toiset vähemmän. Itse herkkänä ihmisenä väsyn helposti arjen vaatimuksiin, vaikka rakastan lapsiani yli kaiken. Värit ja lämpö palaavat elämääni, kun saan olla hetken itsekseni, hengitellä ja ajatella omia ajatuksiani rauhassa loppuun”, kirjoitti nimimerkki Väsynyt äiti yksinolon tarpeestaan Kodin Kuvalehden 3/2018 Ihmisten kesken -palstalla.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander tunnistaa tarpeen hyvin.

”Jotkut ihmiset tarvitsevat paljon yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen ja ovat ilman sitä kiukkuisia. Se on heille perustarve ihan kuin uni ja ruoka”, Collander sanoo.

”Yksinolo on joillekin perustarve ihan kuin uni ja ruoka.”

Hän uskoo, että yksinolo on hyväksi jokaiselle, vaikka toiset kaipaavat sitä enemmän kuin toiset.

”Kyky olla yksin ja yhdessä ovat yhtä tärkeitä. Yksin ollessa on mahdollisuus saada yhteys itseen ja omiin tunteisiin. Siihen, mitä haluaa ja mitä ei, mitkä ovat omat intohimot ja kuka oikeastaan on”, Collander sanoo.

”Hyvä itsetuntemus on terveen itsetunnon pohja.”

Kun osaa kuunnella itseään, osaa ohjata elämää haluamaansa suuntaan. Lisäksi yksinolo voi kasvattaa itseluottamusta, tunnetta, että pärjää ja selviää.

Kun osaa nauttia omasta seurastaan, ei aina tarvitse muita tekemään itseään onnelliseksi.

Joskus yksinolo on tärkeää, vaikka se ei olisi mukavaa.

”Vaikka yksinolo tuntuisi hankalalta tai pelottavalta, itseluottamus voi kokemusten myötä pikkuhiljaa kasvaa”, Collander sanoo.

”Jokaisen pitäisi osata tehdä yksin kolme asiaa – nukkua, itkeä ja nauttia.”

Kun osaa nukkua yön yksin, ei ole niin riippuvainen muista. Kun osaa itkeä yksin, antaa hankalillekin tunteille tilaa ja pystyy lohduttamaan itseään. Kun osaa nauttia omasta seurastaan, ei aina tarvitse muita tekemään itseään onnelliseksi.

”Silloin ei elä niin, että kaiken, mitä saa, saa joltain toiselta.”

Kun osaa olla yksin, osaa olla yhdessä

Yksinolosta oppii parhaiten nauttimaan, kun saa jo lapsena tukea yksin pärjäämiseen. Vanhemmat rohkaisevat, mutta ovat kuitenkin käytettävissä.

Taitoa voi opetella aikuisenakin.

”On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla yksin. Jos ei osaa, on koko ajan hankalasti riippuvainen toisesta”, Anna Collander sanoo.

”Se, että on tietoinen siitä, mitä tuntee, on parempi kuin se, että tuntee aina hyviä asioita.”

Jos yksinoloa pelkää niin paljon, että toisesta tulee riippuvaiseksi, saattaa jäädä suhteeseen, jossa ei voi hyvin, tai antaa muiden kohdella itseään huonosti.

”Voi olla vaikea pitää kiinni omista rajoistaan. Jos yksinoloa pelkää, ei ole hirveän hyvässä neuvotteluasemassa.”

Jos yksinolo tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä, miksi ja mitä asialle voisi tehdä. Joskus yksinolo on vaikeaa, koska elämäntilanne on muuttunut paljon esimerkiksi eron myötä. Joskus yksinolo hirvittää, koska sille on asettanut liian korkeat odotukset: Nyt pitäisi tuntua hyvältä. Mikä minussa on vikana, kun ei tunnu?

Ei mikään, sanoo Collander. Kun oppii kuuntelemaan itseään, kuulee myös ikävät ajatukset.

”Ei ystävälläkään ole aina kivaa kerrottavaa, eikä ystävältä odotakaan sitä. Se, että on tietoinen siitä, mitä tuntee, on parempi kuin se, että tuntee aina hyviä asioita.”

Omaa aikaa kannattaa järjestää

Jos yksinolo hirvittää, kannattaa aloittaa pienestä. Laittaa kännykkä pois hetkeksi, unohtaa suorittaminen ja tehdä jotain, mistä nauttii.

”Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa on paljon.”

Joskus on hyvä vain olla.

”Ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on kerrankin aikaa. Saa siivota, jos se tuntuu hyvältä, mutta vain, jos tuntuu”, Collander sanoo.

”Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa on paljon. Helposti vain roikumme somessa, ja siinä ne kymmenen minuuttia menevätkin.”

Collanderin mielestä yksinololle kannattaa järjestää tietoisesti aikaa. Ensimmäinen askel on se, että oppii pitämään omaa aikaa tärkeänä.

”Jokaisella on yksi kaveri, joka on aina mukana. Sinä itse. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia tai se laimenee.”

Yksinolossa ei ole mitään itsekästä – päinvastoin. Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.

”Mutta senkään ei tarvitse olla syy omaan aikaan. Itsestään voi huolehtia ihan itsensä takia.”