Evoluutio on tehnyt meistä pessimistejä, mutta tuskan tunteelle ei enää ole niin suurta tarvetta.

"Arkihaasteen" jälkeen Facebookissa levisi positiivisuushaaste. Ihmiset luettelivat päivän iloisia asioita: olipas kiva puhelu, tosi hyvää jätskiä.

Pidin sitä herttaisena hömpänpömppänä, kunnes törmäsin tieteelliseen perusteluun.

Amerikkalainen neuropsykologi Rick Hanson kertoo, että aivomme ovat erityisherkkiä kielteisille tapahtumille. Tietenkin: lajin selviytymisen kannalta on tärkeämpää muistaa vaarat, kipu ja tuska kuin sateenkaari järven yllä.

Negatiivinen ärsyke painuu muistiimme heti ja vahvasti. Myönteinen kokemus vaatii enemmän aikaa ja keskittymistä, jotta se tuntuu miltään.

Sen takia päivästä jää mieleen vain se yksi ivallinen huomautus tai raivopää, joka karjui perään pyöräkaistalla. Tuhat muutakin asiaa tapahtui, mutta aivot säilöivät nämä muistot ikuiseen lippaaseen. Ties vaikka raivopää hyökkäisi huomenna.

Älä pode syyllisyyttä, jos olet pessimisti. Evoluutio on tehnyt meistä pessimistejä! Pessimisti ei joudu virtahevon syömäksi niin kuin ne, jotka jäivät ihailemaan sateenkaarta. Syntyjään aurinkoiset ihmiset ovat virhekappaleita.

Mikä tärkeintä, teoriasta voi muotoilla kaksi elämänohjetta. Älä ole se, joka yhdellä ivalauseella pilaa toisen päivän. Sillä niin käy. Ellei kohdalle osu virhekappale, ikävä äänensävy jää varmasti mieleen.

Lisäksi onnentunteita tulee harjoittaa. Iloon keskittyminen muokkaa hermoratoja herkemmiksi hyvälle ololle.