Huijarisyndroomasta kärsivä kuvittelee, että on jotenkin vain vahingossa onnistunut huijaamaan muut uskomaan omiin taitoihinsa. Hän pelkää paljastuvansa eikä osaa enää nauttia työstään.
Huijarisyndroomasta kärsivä kuvittelee, että on jotenkin vain vahingossa onnistunut huijaamaan muut uskomaan omiin taitoihinsa. Hän pelkää paljastuvansa eikä osaa enää nauttia työstään.

Työelämän uurastaja saattaa kärsiä huijariajattelusta: hän ei usko itseensä, vaan pelkää toisten huomaavan, että onkin oikeasti huono hommissaan. Siksi uurastaja lisää tahtia – kunnes uupuu.

Sehän meni hyvin, kehuu työkaveri. Sen sijaan, että ottaisin kiitoksen vastaan, ajattelen:

Kohta hän huomaa, etten oikeasti osaakaan hommiani.

Tällä kertaa onnistuin, koska kävi hyvä tuuri.

Pian paljastuu, että en oikeastaan ole yhtään niin pätevä kuin muut luulevat.

Yllättävän moni ajattelee tällä tavalla. Ajattelutapaa on totuttu kutsumaan huijarisyndroomaksi: ihminen ei usko, että on hyvä työssään.

Hän kuvittelee, että on jotenkin vain onnistunut huijaamaan muut uskomaan omiin taitoihinsa ja pelkää paljastuvansa.

Kyse ei ole halusta huijata muita tahallaan, vaan uskomus siitä, että toiset eivät näe tai ymmärrä todellista tilannetta.

Nämä neljä ajatusta auttavat pyristelemään huijarisyndroomasta eroon.

1. Pohdi, miten sinut on kasvatettu

Huijariajattelu syntyy usein jo lapsuudessa, sanoo psykologi Tiina Ekman.

”Lapsen käsitys itsestään syntyy siitä, kuinka vanhemmat ovat nähneet hänen kykynsä ja ominaisuutensa ja miten niistä on puhuttu.”

Kun lapsen elinpiiri laajenee kodin ulkopuolelle, vanhempien hänelle antamat määritelmät saattavat olla ristiriidassa ympäristön määritelmien kanssa.

Eli esimerkiksi:

Vanhemmat kehuvat jatkuvasti lapsen osaavan mitä tahansa ja olevan paras kaikessa. Koulussa hän huomaakin olevansa keskiverto. Lapsi saattaa kokea itsensä huijariksi, kun ei pärjääkään odotusten mukaan.

Tai vaikkapa:

Lapselle luodaan kotona rooli, jonka mukaan hän on ihana, mutta ei erityisemmin lukuihmisiä. Jos lapsi sitten saakin koulussa kiitosta opiskelustaan, hän saattaa alkaa ajatella vain huijaavansa opettajaa.

Hämmentyneestä lapsesta voi kasvaa aikuinen, joka ei osaa ottaa palautetta vastaan.

Varhain syntyneet uskomukset itsestä muodostuvat identiteetin osaksi.

Hämmentyneestä lapsesta voi kasvaa aikuinen, joka ajattelee aina positiivisen palautteen saadessaan, että hän on jotenkin tahtomattaan onnistunut petkuttamaan toisia.

2. Tunnista, oletko työelämän uurastaja vai välttelijä

Pomo varmaan salaa katuu sitä, että palkkasi minut. Pitää tehdä enemmän, korvaisiko määrä laadun?

Osa huijarisyndroomasta kärsivistä paiskii hommia yötä päivää.

”He selittävät onnistumisensa kovalla työllä, eivät esimerkiksi lahjakkuudellaan. He ajattelevat, etteivät voi ikinä onnistua uudestaan, koska eivät jaksa raataa samalla tavalla jatkuvasti”, Tiina Ekman kuvailee.

Toiset taas välttelevät työtehtäviä, keksivät muuta tekemistä ja tarttuvat toimeen vasta viime hetkellä.

Kun huijarina itseään pitävä mokaa, hän ajattelee: no nyt muutkin näkevät totuuden.

He selittävät onnistumisensa hyvällä onnella ja sanovat, että se ei ole voinut olla omaa ansiota.

Kun huijari sitten epäonnistuu, kuten jokainen joskus, hän ajattelee sen olevan todiste omasta osaamattomuudesta.

Silloin hän ajattelee ainoastaan: no nyt muutkin näkevät totuuden.

”Huijariajattelusta kärsivä saattaa jättää väliin mahdollisuudet oppia uutta, edetä uralla ja saada aikaan asioita. Monet uupuvat ja kärsivät ahdistuksesta tai masennuksesta.”

3. Kyseenalaista se, mitä ajattelet

Huijarisyndroomasta on mahdollista päästä eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia elämään, Tiina Ekman sanoo.

Huijarisyndrooma ei ole sairaus.

Ekman itse käyttää huijarisyndrooma-sanan sijaan mieluummin termiä huijariajattelu, koska kyseessä ei ole sairaus tai diagnoosi.

Hänen mukaansa tärkeintä on löytää erilainen tapa suhtautua omiin ajatuksiin. Tulisi oivaltaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät ehdoton totuus.

Itselleen voi sanoa esimerkiksi:

Kun ajattelen, että en pärjää tai kelpaa, kyseessä on vain minun ajatukseni itsestäni.  Ajatus voi olla totta jossakin tilanteessa tai asiassa, mutta ei aina ja jokaisessa.

4. Toimi eri tavalla kuin ennen (vaikka se pelottaisi tai nolottaisi)

Helppohan sitä on sanoa, että muuta ajattelutapaasi. Käytäntö on sitten ihan eri asia, eivät ajatukset muutu noin vain.

”Monia huijariajattelusta kärsiviä auttaa jo se, että huonolle ololle ja hankalille ajatuksille löytyy selitys ja nimi, mutta usein on hyvä toimia myös konkreettisesti”, Tiina Ekman sanoo.

Hän ehdottaa asian ottamista puheeksi esimiehen kanssa. Jos huijausolosta puhuminen tuntuu vaikealta, voi kertoa, että omaan osaamiseen on vaikea uskoa.

Haluan oppia luottamaan osaamiseeni. En halua vähätellä itseäni.

”Esimieheltä kannattaa pyytää konkreettista arviointia omasta osaamisesta tehtävä tehtävältä ja harjoitella siihen arvioon luottamista.”

Itseään kannattaa muistuttaa yhä uudelleen:

Minä osaan tämän, tämän ja tämän, vaikken jaksa uskoa siihen. Haluan oppia luottamaan osaamiseeni. En halua vähätellä itseäni. Saan myös levätä.

Asiantuntijana psykologi Tiina Ekman

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

”Kohta kaikki huomaavat, etten oikeasti osaakaan” – näin pääset irti huijariajattelusta ennen kuin uuvut

Vierailija kirjoitti: Tuo huijarisyndrooma on outo nimitys epävarmalle ja kenties heikon minäkuvan omaavalle. Itse koin olevani suorittaja, kun toiminta ja työskentely ei tullut sisäsyntyisesti, vaan ikäänkuin katsoen ja oppien toisten ja kirjojen ohjeen mukaan. Kehuja on vaikea ottaa vastaan,jos on kasvanut mitättömäksi ja tullut torjutuksi. Tulee tunne, että on velkaa kiitoksesta. Niin tässähän se huijarisyndrooma sittenkin syntyy! Hei Vierailija, hyviä huomiota. Jutussakin kerrotaan kyllä,...
Lue kommentti
Tutkimusten mukaan uskottomuus on erojen yleisin yksittäinen syy.
Tutkimusten mukaan uskottomuus on erojen yleisin yksittäinen syy.

Harva suomalaisista hyväksyy syrjähypyt, eikä uskottoman ole välttämättä helppo tunnustaa edes itselleen, että hän pettää puolisoaan. Siksi hän turvautuu usein ajatusrakennelmiin, joilla hän perustelee ja oikeuttaa salasuhteet.

Pettäminen ei ole yleistynyt, vaikka julkisesta keskustelusta voisi usein toisin päätellä. Päinvastoin: Finsex-tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat hyvin parisuhdeuskollista kansaa. Asenteet ovat itse asiassa tiukentuneet ja uskottomuus vähentynyt 2000-luvulla. Harva hyväksyy syrjähypyt.

Nykyisessä parisuhteessa ainakin kerran on pettänyt 18 prosenttia miehistä ja 11 prosenttia naisista, tietokirjailija Tuija Säteri kertoo. Finsex-tutkimuksen mukaan pettäjämiehillä on yleensä ollut useampia vieraita seksipartnereita, kun taas puolisoaan pettäneillä naisilla on useimmiten ollut vain yksi salarakas.

Ihmisen ei ole välttämättä helppo tunnustaa edes itselleen, että hän pettää puolisoaan. Hän voikin turvautua ajatusrakennelmiin, joilla hän perustelee ja oikeuttaa salaiset suhteet itselleen, Säteri sanoo.

Säteri perehtyi neljän vuoden ajan aiheeseen tutkimalla, millaisena uskottomuus näyttäytyy netin keskustelupalstoilla.

”Vaikka pettäjän omatunto kolkuttaisi, hän ei aina lopeta. Hän voi uskoa, että omaan pettämiseen on perusteet ja oikeutus.”

Säterin tuoreen Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus – pimeät parisuhteet internetin aikakaudella -tietokirjan (Aula & Co) perusteella pettäjillä on useita tapoja perustella uskottomuutensa.

Tässä neljä yleistä pettäjän selitystä:

1. ”Ei ole tarkoitus loukata ketään.”

”Uskoton voi ajatella, että jos puoliso ei tiedä mitään, hän ei voi loukkaantua”, Säteri sanoo.

Jos uskoo näin, voi olla on vaikea ymmärtää kumppanin tunteita uskottomuuden paljastuessa.

”Monella näyttäisi heti käryn jälkeen olevan vajavainen ymmärrys siitä, kuinka syvästi uskottomuus kumppania loukkasi”, Säteri sanoo.

Tutkimusten mukaan useimmat parit haluavat pelastaa liittonsa ja yrittävät yhdessä korjata luottamuksen.

Uskottomuuden paljastuminen on melkein aina sokki petetylle. Paljastuminen aiheuttaa usein parisuhdekriisin, joka näkyy luottamuspulana ja epävarmuutena. Ylipääseminen vaatii aikaa ja asian käsittelyä, molempien sitoutumista liiton uudelleenrakentamiseen.

Tutkimusten mukaan useimmat parit haluavat pelastaa liittonsa ja yrittävät yhdessä korjata luottamuksen. Mutta uskottomuus voi myös rikkoa suhteen lopullisesti. Uskottomuus onkin erojen yleisin yksittäinen syy.

2. ”Elämä ei ole mustavalkoista.”

Moni pettäjä kirjoittaa Säterin mukaan netissä, ettei elämä ole mustavalkoista.

 ”Osa uskottomista kirjoittaa jopa vastustavansa uskottomuutta, mutta että omassa elämässä on nyt väliaikainen poikkeus. Omassa elämässä on sillä hetkellä jotain poikkeavaa, jonka vuoksi uskollisuusperiaate ei päde”, Säteri kertoo.

Suurin osa ensikertalaisista katuu ja häpeää ”mokaansa”, johon alkoholilla on yleensä ollut osuutta. Tilaisuus on tehnyt varkaan tai vienyt mukanaan.

”Pettämisestä kirjoitetaan usein itsestä pois osoittavalla tavalla: ajauduin, sorruin, tunteet veivät”, Säteri sanoo.

”Mihin tahansa omaan selitysmalliin on helppo uskoa, kun ei kysy petetyn kumppanin mielipidettä.”

Hairahduksen lisäksi päätös olla uskoton voi olla myös hidas prosessi, jossa oma ajatusmaailma muuttuu ajan kanssa. Pettämisestä voi tulla kerta kerran jälkeen helpompaa.

”Uskottomuuskierteessä etenevän ihmisen moraali näyttää venyvän kuin kuminauha. Omat pettämiset on helppo oikeuttaa luomalla itse moraalinsa ajattelurakenteita. Mihin tahansa omaan selitysmalliin on helppo uskoa, kun ei kysy petetyn kumppanin mielipidettä.”

Uskoton voi perustella toimintaansa myös niin, että salasuhteen avulla hän jaksaa liittoaan ja arkeaan – että hän on itse asiassa jopa parempi tyyppi kotona.

3. ”Kerranhan täällä vain eletään.”

Nettikeskusteluissa viljellään Säterin mukaan kliseisiä ajatelmia, kuten ”jokaisella on oikeus elää omaa elämääns䐔. Uskottomalle salasuhde voi olla kutkuttava ja koukuttava irtiotto arjesta.

Pieni osa on Säterin mukaan tapapettäjiä, joilla voi olla ikään kuin kaksi eri persoonallisuutta: rehtinä pidetty kotiminä ja peliminä.

”Tapa- tai sarjapettäjä toimii puolisonsa selän takana ilman tunnontuskia. Tapapettäjä voi elää vuosikausia kaksoiselämää, hänellä voi olla monia sala- tai irtosuhteita. Pettäminen on hänelle kuin elämäntapa ja joillekin jopa riippuvuuden kaltainen koukku.”

4. ”Tarvitsen seksiä enemmän kuin puolisoni.”

”On pinttynyt käsitys, että uskottomuus johtuisi huonosta tai ongelmallisesta parisuhteesta. Joskus näin onkin”, Säteri sanoo.

 Seksi on nettikeskusteluissa yleisin perustelu uskottomuuteen.

”Osa väittää, että ihmiset eivät olisi biologisesti yksiavioisia. Se on silti mielipide, ei tieteellinen totuus.”

”Pettäjät puolustautuvat  usein sillä, että pariseksissä on ongelmia ja että puoliso on niihin syypää. Moni kirjoittaa, että on hyväksyttävää pettää, jos oma puoliso haluaisi seksiä itseä vähemmän tai torjuisi.”

Joidenkin mielestä uskottomuus jopa kuuluu lajiominaisuuksiimme.

”Osa väittää, että ihmiset eivät olisi biologisesti yksiavioisia. Se on silti mielipide, ei tieteellinen totuus, ja yksiavioisesti eläviä ihmisiä on enemmän kuin monisuhteisia. Yksiavioisuus voidaan myös ymmärtää monin eri tavoin”, Säteri sanoo.

5. ”Tämä on oma asiani eikä koske lapsiani!”

Säterin mukaan uskottomat eivät juuri osallistu netin uskottomuuskeskusteluihin, jotka koskevat lapsia.

”Kun uskottomuus on yhä piilossa, asian ei käsitetä liittyvän lapsiin. Ajatus siitä, että lapset edes välillisesti kärsisivät, voi kai olla liian tuskallinen. Jos uskottomat osallistuvat lapsikeskusteluihin, he kirjoittavat, että tämä asia ei koske lapsia millään tavalla.”

”Lapsi voi syyllistää itseäänkin eikä välttämättä puhu kenellekään pahoinvoinnistaan.”

Säterin mukaan netin keskustelupalstoilta kuitenkin selviää, että lapset pohtivat vanhempiensa salattuja suhteita.

”Jo varhaisnuoret voivat kirjoittaa nettiin esimerkiksi siitä, että he ovat nähneet vanhempiensa intiimiviestintää tai tietävät salasuhteesta. Se on rankka kokemus lapselle. Lapsi voi syyllistää itseäänkin eikä välttämättä puhu kenellekään pahoinvoinnistaan.”

Moni avautuu keskustelupalstoilla vielä aikuisenakin siitä, millaisen muiston vanhempien parisuhdekriisi jätti.

”Yleensä uskottoman ja kolmannen osapuolen ei ole tarkoitus loukata ketään. Silti uskottomuus voi aiheuttaa kärsimystä sekä osallisten että heidän läheistensä elämään. Sen riskin pettäjä aina ottaa.”

Lue lisää aiheesta. Pääset lukemaan jutun, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen.

 

 

 

Tutkimusten mukaan valtaosa pareista yrittää korjata liittonsa, kun uskottomuus ensi kerran paljastuu.
Tutkimusten mukaan valtaosa pareista yrittää korjata liittonsa, kun uskottomuus ensi kerran paljastuu.

Uskottomuus on iso kriisi, mutta suurin osa pareista haluaa pelastaa liittonsa. ”Kriisit päättyvät aina lopulta ja voivat johtaa entistä parempaan elämään”, asiantuntija sanoo.

Kaikki pettävät – tai ainakin tosi monet. Näin kuulee usein väitettävän, mutta itse asiassa enemmistö suomalaisista on hyvin parisuhdeuskollisia. Miehistä 18 prosenttia on pettänyt nykyistä kumppaniaan, naisista 11, kertoo Finsex-tutkimus. Asenteet ovat tiukentuneet ja uskottomuus vähentynyt...