Luterilainen moraali sanoisi tässä kohtaa ei-ei, mutta elämän pienistä iloista saat voimaa arkeen. Se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Luterilainen moraali sanoisi tässä kohtaa ei-ei, mutta elämän pienistä iloista saat voimaa arkeen. Se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Tunnetko syyllisyyttä, kun otat aikaa itsellesi ja käytät rahaa pieniin mukavuuksiin? Suurin osa tuntee, mutta ei tarvitsisi.

Hups, taas tuli lounaalla syötyä lämpöinen korvapuusti jälkiruuaksi, vaikka oli tarkoitus säästää turhista menoista.

Viikonloppuna tekisi mieli hierontaan, mutta omatunto soimaa ajankäytöstä.

Kotona ovat kaapit järjestämättä ja pyykit viikkaamatta, mutta lauantai sujahtaa ihan huomaamatta sohvalla ihanan kirjan parissa. Toisaalta se oli mukavin lauantai pitkiin aikoihin.

Nautinnon ja syyllisyyden välillä on selvä liitto. Peräti 98 prosenttia Kodin Kuvalehden verkkokyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että elämän pienet nautinnot ovat joko erittäin tai melko tärkeitä.

67 prosenttia tuntee syyllisyyttä itsensä hemmottelemisesta.

Kuitenkin 67 prosenttia tuntee vähintään joskus syyllisyyttä siitä, että käyttää aikaa tai rahaa itsensä hemmottelemiseen. Joka neljäs on kokenut nautinnoista syyllistämistä lähipiirissään.

Jostain syystä hyvä mieli ja nautinnollinen olo saavat joskus aikaan huonon omatunnon. Tuntuu, että elämä ei saisi olla liian miellyttävää. Puhumme herkästi turhuuksina kaikesta, mikä ei liity pelkkään hengissä pysymiseen.

”En minä näe elämän nautintoja turhuuksina lainkaan”, sanoo psykologi Antti Kiikko.

”Meistä jokainen tavoittelee hyvää elämää ja onnellisuutta.”

Nautiskelija ei ole huono ihminen

Olisi toki fiksua laittaa ylimääräinen raha säästöön eikä tuhlailla. Joutohetket voisi hyvin käyttää johonkin hyödylliseen eikä Facebookissa juoruamiseen.

Sokeristen herkkujen nautiskelu tuntuu kertovan huonosta itsekurista ja kasvohoidot pinnallisuudesta. Eikö niin?

Moni soimaa itseään elämän pienistä nautinnonhetkistä: olenkohan jonkinlainen hedonisti? Jo pelkkä sanakin tuo mieleen ihmisen, joka välittää vain itsestään ja hetkellisestä mielihyvästään. Äärimmillään se yhdistyy keskenkasvuiseen narsistiin, jolla ei ole moraalia tai päämääriä.

Ei ihme, että itsensä hemmottelusta ja elämästä nauttimisesta puhutaan usein paheksuvin äänenpainoin.

Nautiskelu ja narsismi eivät kuitenkaan ole sama asia. Nautiskelija ei aiheuta kärsimystä muille.

”Sinusta on enemmän hyötyä myös muille, jos pidät itsestäsi huolta. Jos haluaa auttaa muita, täytyy ensin auttaa itseään.”

Psykologi Antti Kiikko muistuttaa, mitä on haitallinen narsismi.

”Sitä, että vaatii erityiskohtelua ja ajattelee maailman olevan itselle jotain velkaa.”

Terveessä itsekkyydessä ja omien tarpeidensa tunnistamisessa ei sen sijaan ole mitään pahaa.

”Sinusta on enemmän hyötyä myös muille, jos pidät itsestäsi huolta. Jos haluaa auttaa muita, täytyy ensin auttaa itseään”, Kiikko sanoo.

Löytyisikö tasapaino?

Harvalla on enää tarvetta raataa auringonnoususta iltapimeään kuten sata vuotta sitten. Silti suomalainen talonpoikaismoraali on juurtunut syvälle kulttuuriimme.

Armoton ilmasto on opettanut lähes pakonomaista säästäväisyyttä, ja kristinusko on jyrkimmillään tuominnut kaiken maallista mielihyvää tuottavan synnillisenä. Edelleen esimerkiksi herkullisista jälkiruuista puhutaan kiusauksina, joihin langetaan.

Olisiko meidän silti mahdollista löytää tasapaino tiukan hyötyajattelun ja nautintojen välillä? Voisiko ajatella, että myös elämän pienistä iloista saattaa olla hyötyä?

”Pienet ilot voivat palvella suurien päämäärien tavoittelua”, psykologi Antti Kiikko sanoo. ”Iloa tuottavat asiat lisäävät mielekkyyttä elämään.”

Toisin sanoen nautinnot pitävät yllä motivaatiota keskittyä taas esimerkiksi työhön tai perheeseen. Esimerkiksi taide-elämykset voivat sekä tuottaa mielihyvää että auttaa oivaltamaan jotain syvempää elämästä.

Jotkut tulevat vilpittömän onnellisiksi myös niukasta, kurinalaisesta elämästä.

Nautintojen saa myös ajatella olevan ansaittuja: päivän töiden jälkeen voi rauhassa tehdä mitä mieli tekee. Tai kun elämä on sellaisessa vaiheessa, että lapset ovat lähteneet kotoa, miksei voisi vihdoin elää omaa aikaa hyvällä omallatunnolla?

Toisten auttaminenkin voi toki itsessään olla ilonaihe, ja jotkut epäilemättä tulevat vilpittömän onnellisiksi myös niukasta, kurinalaisesta elämästä, jossa nautiskelu on sivuosassa.

”Sitä ei kuitenkaan pidä edellyttää muilta”, Kiikko sanoo.

”Silloin tekisi päätöksiä muiden puolesta.”

Se, jos mikä, olisi itsekästä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2018.

Viisi tietä irti turhasta syyllisyydestä

1. Tämä hetki on tärkeä.

Kun pohdit elämän tarkoitusta, ”olla onnellinen” tai ”elää mukavasti” ovat oikein hyviä ja riittäviä vastauksia.

2. Sinun elämäsi, ei muiden.

Olet oman elämäsi päähenkilö. Käsi sydämelle: mitkä asiat todella tuottavat sinulle iloa ja mielihyvää?

3. Kuka sinua paheksuu?

Todennäköisesti ei kukaan. Ja vaikka paheksuisikin, onko heidän mielipiteillään oikeasti väliä?

4. Nautinnoista on myös apua.

Ehkä hetkeen tarttuminen saa sinut tarttumaan entistä innokkaammin myös ”vakavampiin” toimiin.

5. Varmista hyvä elämä.

Aina kun voit, tee asioita, joista nautit ja jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Niin yksinkertaista se todella on.

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Toiset tarvitsevat yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen enemmän kuin toiset, mutta psykologi Anna Collanderin mukaan oma aika olisi hyväksi jokaiselle. Hän kertoo kolme asiaa, jotka kaikkien pitäisi osata tehdä yksin.

”Toiset ihmiset kestävät enemmän painetta, toiset vähemmän. Itse herkkänä ihmisenä väsyn helposti arjen vaatimuksiin, vaikka rakastan lapsiani yli kaiken. Värit ja lämpö palaavat elämääni, kun saan olla hetken itsekseni, hengitellä ja ajatella omia ajatuksiani rauhassa loppuun”, kirjoitti nimimerkki Väsynyt äiti yksinolon tarpeestaan Kodin Kuvalehden 3/2018 Ihmisten kesken -palstalla.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander tunnistaa tarpeen hyvin.

”Jotkut ihmiset tarvitsevat paljon yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen ja ovat ilman sitä kiukkuisia. Se on heille perustarve ihan kuin uni ja ruoka”, Collander sanoo.

”Yksinolo on joillekin perustarve ihan kuin uni ja ruoka.”

Hän uskoo, että yksinolo on hyväksi jokaiselle, vaikka toiset kaipaavat sitä enemmän kuin toiset.

”Kyky olla yksin ja yhdessä ovat yhtä tärkeitä. Yksin ollessa on mahdollisuus saada yhteys itseen ja omiin tunteisiin. Siihen, mitä haluaa ja mitä ei, mitkä ovat omat intohimot ja kuka oikeastaan on”, Collander sanoo.

”Hyvä itsetuntemus on terveen itsetunnon pohja.”

Kun osaa kuunnella itseään, osaa ohjata elämää haluamaansa suuntaan. Lisäksi yksinolo voi kasvattaa itseluottamusta, tunnetta, että pärjää ja selviää.

Kun osaa nauttia omasta seurastaan, ei aina tarvitse muita tekemään itseään onnelliseksi.

Joskus yksinolo on tärkeää, vaikka se ei olisi mukavaa.

”Vaikka yksinolo tuntuisi hankalalta tai pelottavalta, itseluottamus voi kokemusten myötä pikkuhiljaa kasvaa”, Collander sanoo.

”Jokaisen pitäisi osata tehdä yksin kolme asiaa – nukkua, itkeä ja nauttia.”

Kun osaa nukkua yön yksin, ei ole niin riippuvainen muista. Kun osaa itkeä yksin, antaa hankalillekin tunteille tilaa ja pystyy lohduttamaan itseään. Kun osaa nauttia omasta seurastaan, ei aina tarvitse muita tekemään itseään onnelliseksi.

”Silloin ei elä niin, että kaiken, mitä saa, saa joltain toiselta.”

Kun osaa olla yksin, osaa olla yhdessä

Yksinolosta oppii parhaiten nauttimaan, kun saa jo lapsena tukea yksin pärjäämiseen. Vanhemmat rohkaisevat, mutta ovat kuitenkin käytettävissä.

Taitoa voi opetella aikuisenakin.

”On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla yksin. Jos ei osaa, on koko ajan hankalasti riippuvainen toisesta”, Anna Collander sanoo.

”Se, että on tietoinen siitä, mitä tuntee, on parempi kuin se, että tuntee aina hyviä asioita.”

Jos yksinoloa pelkää niin paljon, että toisesta tulee riippuvaiseksi, saattaa jäädä suhteeseen, jossa ei voi hyvin, tai antaa muiden kohdella itseään huonosti.

”Voi olla vaikea pitää kiinni omista rajoistaan. Jos yksinoloa pelkää, ei ole hirveän hyvässä neuvotteluasemassa.”

Jos yksinolo tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä, miksi ja mitä asialle voisi tehdä. Joskus yksinolo on vaikeaa, koska elämäntilanne on muuttunut paljon esimerkiksi eron myötä. Joskus yksinolo hirvittää, koska sille on asettanut liian korkeat odotukset: Nyt pitäisi tuntua hyvältä. Mikä minussa on vikana, kun ei tunnu?

Ei mikään, sanoo Collander. Kun oppii kuuntelemaan itseään, kuulee myös ikävät ajatukset.

”Ei ystävälläkään ole aina kivaa kerrottavaa, eikä ystävältä odotakaan sitä. Se, että on tietoinen siitä, mitä tuntee, on parempi kuin se, että tuntee aina hyviä asioita.”

Omaa aikaa kannattaa järjestää

Jos yksinolo hirvittää, kannattaa aloittaa pienestä. Laittaa kännykkä pois hetkeksi, unohtaa suorittaminen ja tehdä jotain, mistä nauttii.

”Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa on paljon.”

Joskus on hyvä vain olla.

”Ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on kerrankin aikaa. Saa siivota, jos se tuntuu hyvältä, mutta vain, jos tuntuu”, Collander sanoo.

”Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa on paljon. Helposti vain roikumme somessa, ja siinä ne kymmenen minuuttia menevätkin.”

Collanderin mielestä yksinololle kannattaa järjestää tietoisesti aikaa. Ensimmäinen askel on se, että oppii pitämään omaa aikaa tärkeänä.

”Jokaisella on yksi kaveri, joka on aina mukana. Sinä itse. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia tai se laimenee.”

Yksinolossa ei ole mitään itsekästä – päinvastoin. Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.

”Mutta senkään ei tarvitse olla syy omaan aikaan. Itsestään voi huolehtia ihan itsensä takia.”