Luterilainen moraali sanoisi tässä kohtaa ei-ei, mutta elämän pienistä iloista saat voimaa arkeen. Se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Luterilainen moraali sanoisi tässä kohtaa ei-ei, mutta elämän pienistä iloista saat voimaa arkeen. Se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Tunnetko syyllisyyttä, kun otat aikaa itsellesi ja käytät rahaa pieniin mukavuuksiin? Suurin osa tuntee, mutta ei tarvitsisi.

Hups, taas tuli lounaalla syötyä lämpöinen korvapuusti jälkiruuaksi, vaikka oli tarkoitus säästää turhista menoista.

Viikonloppuna tekisi mieli hierontaan, mutta omatunto soimaa ajankäytöstä.

Kotona ovat kaapit järjestämättä ja pyykit viikkaamatta, mutta lauantai sujahtaa ihan huomaamatta sohvalla ihanan kirjan parissa. Toisaalta se oli mukavin lauantai pitkiin aikoihin.

Nautinnon ja syyllisyyden välillä on selvä liitto. Peräti 98 prosenttia Kodin Kuvalehden verkkokyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että elämän pienet nautinnot ovat joko erittäin tai melko tärkeitä.

67 prosenttia tuntee syyllisyyttä itsensä hemmottelemisesta.

Kuitenkin 67 prosenttia tuntee vähintään joskus syyllisyyttä siitä, että käyttää aikaa tai rahaa itsensä hemmottelemiseen. Joka neljäs on kokenut nautinnoista syyllistämistä lähipiirissään.

Jostain syystä hyvä mieli ja nautinnollinen olo saavat joskus aikaan huonon omatunnon. Tuntuu, että elämä ei saisi olla liian miellyttävää. Puhumme herkästi turhuuksina kaikesta, mikä ei liity pelkkään hengissä pysymiseen.

”En minä näe elämän nautintoja turhuuksina lainkaan”, sanoo psykologi Antti Kiikko.

”Meistä jokainen tavoittelee hyvää elämää ja onnellisuutta.”

Nautiskelija ei ole huono ihminen

Olisi toki fiksua laittaa ylimääräinen raha säästöön eikä tuhlailla. Joutohetket voisi hyvin käyttää johonkin hyödylliseen eikä Facebookissa juoruamiseen.

Sokeristen herkkujen nautiskelu tuntuu kertovan huonosta itsekurista ja kasvohoidot pinnallisuudesta. Eikö niin?

Moni soimaa itseään elämän pienistä nautinnonhetkistä: olenkohan jonkinlainen hedonisti? Jo pelkkä sanakin tuo mieleen ihmisen, joka välittää vain itsestään ja hetkellisestä mielihyvästään. Äärimmillään se yhdistyy keskenkasvuiseen narsistiin, jolla ei ole moraalia tai päämääriä.

Ei ihme, että itsensä hemmottelusta ja elämästä nauttimisesta puhutaan usein paheksuvin äänenpainoin.

Nautiskelu ja narsismi eivät kuitenkaan ole sama asia. Nautiskelija ei aiheuta kärsimystä muille.

”Sinusta on enemmän hyötyä myös muille, jos pidät itsestäsi huolta. Jos haluaa auttaa muita, täytyy ensin auttaa itseään.”

Psykologi Antti Kiikko muistuttaa, mitä on haitallinen narsismi.

”Sitä, että vaatii erityiskohtelua ja ajattelee maailman olevan itselle jotain velkaa.”

Terveessä itsekkyydessä ja omien tarpeidensa tunnistamisessa ei sen sijaan ole mitään pahaa.

”Sinusta on enemmän hyötyä myös muille, jos pidät itsestäsi huolta. Jos haluaa auttaa muita, täytyy ensin auttaa itseään”, Kiikko sanoo.

Löytyisikö tasapaino?

Harvalla on enää tarvetta raataa auringonnoususta iltapimeään kuten sata vuotta sitten. Silti suomalainen talonpoikaismoraali on juurtunut syvälle kulttuuriimme.

Armoton ilmasto on opettanut lähes pakonomaista säästäväisyyttä, ja kristinusko on jyrkimmillään tuominnut kaiken maallista mielihyvää tuottavan synnillisenä. Edelleen esimerkiksi herkullisista jälkiruuista puhutaan kiusauksina, joihin langetaan.

Olisiko meidän silti mahdollista löytää tasapaino tiukan hyötyajattelun ja nautintojen välillä? Voisiko ajatella, että myös elämän pienistä iloista saattaa olla hyötyä?

”Pienet ilot voivat palvella suurien päämäärien tavoittelua”, psykologi Antti Kiikko sanoo. ”Iloa tuottavat asiat lisäävät mielekkyyttä elämään.”

Toisin sanoen nautinnot pitävät yllä motivaatiota keskittyä taas esimerkiksi työhön tai perheeseen. Esimerkiksi taide-elämykset voivat sekä tuottaa mielihyvää että auttaa oivaltamaan jotain syvempää elämästä.

Jotkut tulevat vilpittömän onnellisiksi myös niukasta, kurinalaisesta elämästä.

Nautintojen saa myös ajatella olevan ansaittuja: päivän töiden jälkeen voi rauhassa tehdä mitä mieli tekee. Tai kun elämä on sellaisessa vaiheessa, että lapset ovat lähteneet kotoa, miksei voisi vihdoin elää omaa aikaa hyvällä omallatunnolla?

Toisten auttaminenkin voi toki itsessään olla ilonaihe, ja jotkut epäilemättä tulevat vilpittömän onnellisiksi myös niukasta, kurinalaisesta elämästä, jossa nautiskelu on sivuosassa.

”Sitä ei kuitenkaan pidä edellyttää muilta”, Kiikko sanoo.

”Silloin tekisi päätöksiä muiden puolesta.”

Se, jos mikä, olisi itsekästä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2018.

Viisi tietä irti turhasta syyllisyydestä

1. Tämä hetki on tärkeä.

Kun pohdit elämän tarkoitusta, ”olla onnellinen” tai ”elää mukavasti” ovat oikein hyviä ja riittäviä vastauksia.

2. Sinun elämäsi, ei muiden.

Olet oman elämäsi päähenkilö. Käsi sydämelle: mitkä asiat todella tuottavat sinulle iloa ja mielihyvää?

3. Kuka sinua paheksuu?

Todennäköisesti ei kukaan. Ja vaikka paheksuisikin, onko heidän mielipiteillään oikeasti väliä?

4. Nautinnoista on myös apua.

Ehkä hetkeen tarttuminen saa sinut tarttumaan entistä innokkaammin myös ”vakavampiin” toimiin.

5. Varmista hyvä elämä.

Aina kun voit, tee asioita, joista nautit ja jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Niin yksinkertaista se todella on.