Liiketoimintamuotoilija ja toimitusjohtaja Janne Saari, 45, on harjoitellut käsilläseisontaa kolme vuotta vähintään neljä kertaa viikossa ja on päässyt vasta alkuun. "Käsilläseisonnassa kaikki on pienestä kiinni. Jos laitan vaikka purkan suuhuni, liikesarja ei ehkä enää onnistukaan."
Liiketoimintamuotoilija ja toimitusjohtaja Janne Saari, 45, on harjoitellut käsilläseisontaa kolme vuotta vähintään neljä kertaa viikossa ja on päässyt vasta alkuun. "Käsilläseisonnassa kaikki on pienestä kiinni. Jos laitan vaikka purkan suuhuni, liikesarja ei ehkä enää onnistukaan."

Janne Saari, 45, seisoo käsillään ja asettaa tavoitteet millin päähän. Kolme oivallusta -juttusarjassa ihmiset kertovat, mikä auttaa heitä jaksamaan.

Oivallus 1: Suorana on vaikea olla

"Moni luulee, että käsilläseisontaan vaaditaan paljon voimaa, mutta käsilläseisonta syntyy voiman ja liikkuvuuden tasapainosta. Oikeaoppisessa käsilläseisonnassa ihminen on täysin suorassa, lavat ja hartiat vahvoina mutta rentoina.

Harjoitellessa tehdään paljon liikkuvuutta parantavia liikkeitä sekä harjoituksia, joissa kehon pitää mennä uusiin asentoihin. Alussa ne olivat raskaita, nelikymppisen keho ei antanut periksi. Olin juossut itseni rautakangeksi.

Oivalsin, että jos nyt annan periksi ja valitsen lajikseni punttisalin, kuusikymppisenä olen vielä pahemmin jumissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Se, mikä on mennyt kasaan 30 vuodessa, ei aukea vuodessa. 

Se, mikä on mennyt kasaan 30 vuodessa, ei aukea vuodessa. Nyt kolmen vuoden jälkeen pääsen suoraksi, ja jäykkyys on selvästi vähentynyt."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oivallus 2: Aseta tavoite millin päähän

"Minulla käsilläseisontaan pääsemiseen meni melkein vuosi. Nyt olen puoli vuotta opetellut seisomaan yhdellä kädellä.

Käsilläseisonta on opettanut, että lopputulokseen pääsemiseksi on osattava asettaa tavoitteita, jotka ovat millien päässä. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin. Parasta on, jos tavoite, johon pyrin, menee karkuun, mutta on koko ajan niin lähellä, että tyhmänä juoksen sen perässä ja motivaationi säilyy.

"Käsilläseisonta on harrastus, jossa ei tule koskaan valmista. Se näyttää minulle, mitä en osaa."

Käsilläseisonta on harrastus, jossa ei tule koskaan valmista. Se näyttää minulle, mitä en osaa. Kun hartiat ovat suorassa, lantio onkin taas vinossa.
Keholta ja mieleltä voi vaatia, mutta on myös päiviä, joina käsilläseisonta ei vain tunnu onnistuvan. Sen hyväksyminen vähentää turhautumista ja on tuonut malttia."

3. Häpeästä pääsee yli

"Aloitin käsilläseisonnan, koska neljänkympin kriisissä iski kuolemanpelko. Alussa vertasin itseäni muihin ja häpesin osaamattomuuttani.

"Tajusin, että en enää pyri olympialaisiin, en SM-kisoihin enkä edes piirikunnallisiin. Pyrin Janne Saari -kisoihin."

Kuukauden jälkeen pääsin häpeästä yli. Tajusin, että en enää pyri olympialaisiin, en SM-kisoihin enkä edes piirikunnallisiin. Pyrin Janne Saari -kisoihin.

Jouduin kertomaan itselleni monta kertaa, ettei minun tarvitse pystyä samaan kuin parikymppisenä. Olen armollinen itselleni ja teen sen, mitä kehoni ottaa vastaan. Sama oivallus on tärkeä muussakin elämässä.

Punttisalilta tulleet nuoret ja lihaksikkaat miehet ihmettelevät, kuinka minä, sopivasti lihava 45-vuotias äijä, seison käsilläni, mutta he eivät. Hauispatin koko ei kerro, pystyykö seisomaan käsillään. On myös muunlaista voimaa kuin lihasvoima."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla