"Maija Louekarin Ahkeraliisa-kuosinen haalari löytyi kirppikseltä. Minulla on samasta kuosista myös kolme eripituista mekkoa."
"Maija Louekarin Ahkeraliisa-kuosinen haalari löytyi kirppikseltä. Minulla on samasta kuosista myös kolme eripituista mekkoa."

Jenni kulkee kesät, talvet Marimekon mekoissa. Sama asu sopii hiekkalaatikolle ja cocktail-juhliin.

Keräät Marimekon mekkoja. Miksi?

Innostukseni lähti äitini säilyttämistä vintage-aarteista. Aloin kerätä mekkoja seitsemän vuotta sitten, sillä minua viehättävät niiden kuosit, kotimaisuus ja kestävyys. Marimekot ovat mukavia. Tiukat asut ja korkeat korot eivät ole minun juttujani. Vähitellen mekkoja on kertynyt: yhteensä niitä on jo yli sata.

 "En ollut Unikko-kuosin fani, mutta tässä mekossa viehättivät uudet sävyt ja se, että unikot ovat miehustassa ja helmassa erikokoiset."
"En ollut Unikko-kuosin fani, mutta tässä mekossa viehättivät uudet sävyt ja se, että unikot ovat miehustassa ja helmassa erikokoiset."

Käytän eniten lyhyitä ja leveitä 1960-luvun mekkoja. Pidän myös pitkistä 1970-luvun mekoista, jotka ovat hieman istuvampia ja joissa on syvempi pääntie. Niihin suhtaudun kuin taideteoksiin ja niitä myös käytän harvemmin.

Mikä on paras löytösi?

Ensimmäinen ja huikein löytöni on Marimekon vihreä-musta pallomekko 1960-luvulta. Löysin sen Kierrätyskeskuksesta kahdeksalla eurolla. Mekko oli lähes käyttämättömän näköinen. Olin nähnyt juuri saman mekon lehtikuvassa 1960-luvun huippumallin Linda Morandin päällä.

"Ensimmäisen Marimekkoni, 1960-luvun pallomekon ostin kahdeksalla eurolla Kierrätyskeskuksesta."
"Ensimmäisen Marimekkoni, 1960-luvun pallomekon ostin kahdeksalla eurolla Kierrätyskeskuksesta."

Mistä teet ostoksesi?

Vintage-mekkoja on nykyään vaikea löytää edullisesti, mutta esimerkiksi Akseli-kirpputorilta Espoosta olen ostanut vanhoja Marimekkoja. Vintageen erikoistuneissa liikkeissä valikoimaa riittää, mutta hinnat ovat kovempia. Helsinkiläisestä Hoochie Mama Janesta löytää vaikka mitä.

"Saatan käydä Marimekon liikkeessä vain tutustumassa vaatteiden saumoihin. Ystävät sanovat, että nillitän, mutta minusta on mielenkiintoista vertailla laatua."
"Saatan käydä Marimekon liikkeessä vain tutustumassa vaatteiden saumoihin. Ystävät sanovat, että nillitän, mutta minusta on mielenkiintoista vertailla laatua."

Mikä inspiroi sinua?

Haen vaikutteita pukeutumiseeni esimerkiksi vanhoista elokuvista. Suomi-Filmi-kokoelmani taitaa olla yhtä iso kuin mekkokokoelmani. Pidän vanhoista mykkäelokuvista ja 1930- ja 1940-luvun farsseista kuten Mieheke tai Dynamiittityttö. Myös Kaivopuiston kaunis Regina on ihana.

En kopioi ketään, mutta inspiroidun ihmisistä. Suomalaisista näyttelijöistä suosikkejani ovat Regina Linnanheimo, Lea Joutseno ja Helena Kara. Myös suuret persoonat Frida Kahlo, Kristiina Halkola ja nuori Vesa-Matti Loiri innoittavat.

"Äiti osti pinkin mekkoni kirpputorilta. Se on samanlainen, jota Jacqueline Kennedy käyttä Sports Illustrated -lehden kannessa 1960. Upea suruharso löytyi äitini vanhoista tavaroista."
"Äiti osti pinkin mekkoni kirpputorilta. Se on samanlainen, jota Jacqueline Kennedy käyttä Sports Illustrated -lehden kannessa 1960. Upea suruharso löytyi äitini vanhoista tavaroista."

Kuinka juhla eroaa arjesta?

Pukeudun arkeen ja juhlaan samoin: mekkoihini. Enää en säästele helmiä kaapissa vaan saatan pukea juhlamekon hiekkalaatikolle ilman meikkiä ja tukka nutturalla. Juhliin asustan huolellisemmin, laitan kynnet kuntoon ja huolellisen silmämeikin 1950- ja 1960-luvun tyyliin. Huonosti nukutun yön jälkeen saatan vetää päälle farkut ja bändipaidan.

Mitä aiot tehdä kokoelmallasi?

En vain kerää mekkoja, vaan myös käytän niitä melkein joka päivä. Jos joskus kyllästyn kulkemaan Marimekossa, toivon, että osaan myös luopua. Koska minulla on kaksi tyttöä, säästän tietysti heille muutamia.

"Ennen lapsia ihmettelin, kuinka joku raaskii tuhlata kalliisiin lastenvaatteisiin. Nykyään minulla on monista malleista sekä lasten että aikuisten koko."
"Ennen lapsia ihmettelin, kuinka joku raaskii tuhlata kalliisiin lastenvaatteisiin. Nykyään minulla on monista malleista sekä lasten että aikuisten koko."

Jenni Haga on 27-vuotias äitiyslomalainen, joka  asuu miehensä sekä 3-vuotiaan Fridan ja puolivuotiaan Ingridin kanssa Espoossa. Hän työskentelee osa-aikaisena kosmetiikkaneuvojana ja haaveilee uusista opinnoista.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/16.

 

Vintage on ekoteko

Vanhat vaatteet ovat usein laadukkaita. Loppuun käyttäminen voittaa aina uuden ostamisen.

Häädä kirput. Pakkaa kirpparilöytö puhtaaseen muovipussiin ja laita pakastimeen viikoksi, vaikka vaatteessa ei näkyisikään mitään epäilyttävää.

Pese herkimmät materiaalit käsin villalle ja silkille tarkoitetulla pesuaineella tai Marseille-saippualla. Tahranpoistossa sappisaippua on ykkönen.

Vie ompelijalle. Vintage-löytö vaatii ehkä muokkausta. Ennen vanhaankin oli tapana viedä vaate ompelijalle korjattavaksi.

Yhdistele uutta ja vanhaa, jos et halua olla täysin retro. Pue vintage-mekon kanssa uudet kengät ja neule.

Pienelle takapuolelle ovat eduksi näyttävät takataskut ja koristeet, vinkkaa vaatetusalan ammattilainen.
Pienelle takapuolelle ovat eduksi näyttävät takataskut ja koristeet, vinkkaa vaatetusalan ammattilainen.

Metsästätkö täydellisesti istuvia farkkuja? Onnistut jahdissa, kun tunnistat oman vartalotyyppisi ja muutaman farkkujen malliin liittyvän yksityiskohdan.

Katukuvassa vilisee jos jonkinlaisia farkkuja: pillifarkkuja, vajaamittaisia, 80-luvun porkkanamallia ja alaspäin leveneviä bootcut-malleja. Muotia ovat nyt myös korkeavyötäröiset mallit, joista 90-luvulla nuoruuttaan eläneet eivät välttämättä innostu. Tällä mallilla on kaikkiin muihin verrattuna kuitenkin omat etunsa:

”Klassinen, korkeavyötäröinen ja kapeahko farkkumalli sopii yleensä melkein kaikille vartalotyypeille”, sanoo vaatetusalan ammattilainen Anitta Heikkilä.

Kun haluat tehdä vartaloasi imartelevat farkkukaupat, tutkaile sovituskopissa näitä ominaisuuksia.

1. Valitse vyötäröltä napakat.

”Kaikkein tärkein asia on, että housut istuvat vyötäröltä”, Anita Heikkilä muistuttaa.

Farkkujen tuntuma vyötäröllä saa uutena olla napakka. Koska monissa farkuissa on nykyisin elastaania, käytössä ne jonkin verran löystyvät ja venyvät. Heikkilä suosittelee ostamaan ennemmin kunnolla piukat kuin yhtään löysät stretch-farkut.

”Puuvillafarkuista sen sijaan kannattaa valita sellaiset, jotka istuvat hyvin, mutta joissa on hyvä olla. Liian kireitä ei kannata ostaa”, neuvoo Heikkilä.

”Vanhan ajan” farkut ovat suurimmaksi osaksi puuvillaa ja sisältävät vähän, kenties vain prosentin, elastaania. Kangas on jäykempää, ja se myös kestää kulutusta paremmin kuin paljon elastaania sisältävät farkut.

2. Tunne vartalotyyppisi.

Parhaimmat farkut löytyvät sovittamalla, ja kaupassa kannattaa myös kysyä myyjiltä neuvoa. Farkkumalleja on joka lähtöön ja kaikille vartalotyypeille.

Päärynävartaloisella kehon painopiste on vartalon alaosassa, lantiossa ja reisissä.

”Jos reidet ovat leveät, silloin suoralahkeinen ja kapeahko farkkumalli on tyylikäs, samoin alaspäin levenevä bootcut-malli. Vyötärö saa olla aika korkea, jotta vatsa pysyy housun sisällä”, Heikkilä toteaa.

Suora, kapeahko malli tasoittaa vartalon mittasuhteita.

Omenavartaloisella hartiat ja alavartalo ovat kapeammat kuin keskivartalo. Myös hänelle Heikkilä suosittelee suoraa, kapeahkoa mallia, joka tasoittaa vartalon mittasuhteita. Pillifarkut eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset, sillä ne korostavat isoa keskivartaloa.

Tiimalasivartalo tarkoittaa hoikkaa vyötäröä ja leveää lantiota. Tiimalasia puolestaan pukevat pitkät, suorat lahkeet ja suhteellisen korkea vyötärö.

3. Tsekkaa myös takataskut.

Yksi farkkujen ominaisuus ovat takataskut, jotka liittyvät olennaisesti vartalotyyppeihin ja ennen kaikkea peppuun. Taskujen koolla ja sijainnilla on väliä.

Leveälanteisellä isot taskut näyttävät paremmalta kuin pienet.

Leveälanteisella ihmisellä melko isot takataskut näyttävät paremmalta kuin kovin pienet. Taskut toimivat parhaiten, kun ne ovat pepun korkeimmalla kohdalla, eivät liian ylhäällä tai liian alhaalla.

Jos takapuoli on pieni ja litteä, isot taskut tuovat siihen näköä. Taskut voivat sijaita vähän korkeammallakin, ja eduksi on, jos niissä on erilaisia koristeita tai taskuläpät.

4. Tarkista lahkeen pituus.

Farkkujen lahkeissa olennaista on mallin lisäksi pituus. Oikea pituus riippuu housujen tyylistä. Myyjää kannattaa tässäkin käyttää apuna.

Alaspäin levenevät ovat pitkinä kaikkein tyylikkäimmät.

”Esimerkiksi alaspäin levenevät lahkeet ovat aina sitä tyylikkäämmät, mitä pidemmät ne ovat”, Anitta Heikkilä kertoo.

”Aivan kapeita pillilahkeita taas ei voi jättää kauhean pitkiksi, koska silloin ne eivät laskeudu jalkapöydästä alaspäin.”

Liian pitkät farkut voi lyhennyttää kaupassa tai ompelimossa, ja moni surauttaa lahkeet lyhyemmiksi itsekin. Käärimistä Heikkilä ei suosittele, koska silloin farkut kuluvat lahkeensuista eivätkä pysy siistin näköisinä.

Asiantuntijana vaatetusalan ammattilainen ja ompelimoyrittäjä Anitta Heikkilä.

Turussa asuva Kati Keskihannu, 40, on ammatiltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja. Katin Latviasta ostettu leveä vyö toistaa samaa värimaailmaa kuin suomalaiset kansallispuvut.
Turussa asuva Kati Keskihannu, 40, on ammatiltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja. Katin Latviasta ostettu leveä vyö toistaa samaa värimaailmaa kuin suomalaiset kansallispuvut.

Kati Keskihannu pelastaa ja tuunaa huonokuntoisia kansallispukuja. Hän käyttää niitä – tai niiden osia – joka päivä. Keski-Suomen puvun hame sopii vaikka kumisaappaiden kanssa.

Kuinka innostuit kansallispuvuista?

Minulla on tanhumenneisyys, mutta pidin niitä muistojani pitkään piilossa. Pikkuhiljaa kansallispuvut tulivat takaisin elämääni aluksi musiikin kautta. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla innostuin tanhusta uudelleen. Minussa heräsi ylpeys siitä, että olen ”jostakin kotoisin”.


Farkkuhaalarin miehustan kaari toistaa kansallispukujen liivien muotokieltä. Siksi sen kaveriksi sopii kansallispuvun paita.


Mistä löydät kansallispukuja muokattavaksi?

Hyväkuntoiset kansallispuvut voivat maksaa tuhansia euroja. Aina löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka eivät näe pukunsa arvoa ja haluavat vain saada sen eteenpäin käyttöön. En mielellään tuunaa hyväkuntoista, kokonaista pukua. Rikkinäisestä puvusta voin aina pelastaa osia. Isosta saa aina pienemmän ja pienestäkin usein isomman, koska käsin tehdyissä puvuissa on reilut saumanvarat.


Kansallispukuharrastus on lisännyt Katin intoa muokata asuista omanlaisia.


Miten valitset päivän asusi?

Joskus kaipaan asuuni jotain rohkaisevaa, toisinaan taas pehmentävää. Lasten muskarikeikalle leikkisät kansallispukuasut sopivat hyvin. En juuri mieti, mitä muut pukeutumisestani ajattelevat. Joskus on silti pakko pukeutua pätevyyteen. Lapseni vanhempainillassa tunsin, ettei minua otettu kovin vakavasti, kun olin pukeutunut pitkiin peppisukkiin ja palmikoinut hiukseni lettisaparoille.

”Kansallispukujen riemu jää kokematta, jos pelkää liikaa virheitä.”

Musta on hyvä taustaväri, jonka kanssa värikkäät kansallispuvun osat sopivat yhteen. Itse en yhdistäisi glitteriä tai pinkkiä kansallispukuihin, mutta sääntöjä ei oikeastaan ole.

 


Peräpohjolan puku on Torniosta kotoisin olevan Katin ensimmäinen miltei täydellinen kansallispuku. Tykkimyssy ja alkuperäinen koru puuttuvat, mutta Katista kansallispukujen riemu jää kokematta, jos pelkää liikaa virheitä.

 

Minkälaista palautetta kuulet pukeutumisestasi?

Yhdistely alkaa olla kansallispukupiireissä jo tuttua. Ajatellaan, että on hyvä, että kansallispukuja ylipäänsä käytetään. Muutama vuosi sitten Kaustisilla keräsin pitkiä katseita, kun olin yhdistänyt kansallispuvun yläosan lyhyeen hameeseen. Toisaalta palvelutalossa, jossa käyn työkeikalla, mummot kommentoivat usein asujani positiivisesti ja muistelevat omaa nuoruuttaan.


Keski-Suomen hame sai seurakseen kirpparilta ostetun neuleen sekä valkoiset neuleasusteet.


Milloin käytät kokonaista kansallispukua?

Joskus esimerkiksi rippi- ja ylioppilasjuhlissa tai häissä. Kansallispuku on kuitenkin tosi kuuma kesällä, joten usein vaihdan sen juhlien edetessä bilemekkoon. Talvella taas villainen hame alushameen ja paksujen sukkahousujen kanssa lämmittää ihanasti.

  1. Kansallispuvun osia saa käyttää ”väärin”. Asu kannattaa kuitenkin koota ronskisti niin, että tyylin rikkominen on harkittua ja tahallista. Älä esimerkiksi yhdistele koko asua eri seutujen puvuista. Tuunaaja voi pukeutua vaikka villeihin rokkikorkkareihin.
  2. Ei haittaa, vaikket tuntisi sanastoa, lautanauhoja ja tykkimyssyjä. Pikkuhiljaa oppii, varsinkin virheistä.
  3. Perinteisesti kansallispuvun kanssa ei käytetä meikkiä, mutta tuunaustyylissä voi meikata niin kuin hyvältä tuntuu.
  4. Etsi tuunattuja kansallispukuja sosiaalisesta mediasta tunnisteella #tuunaamunperinne. Katin kansallispukuporukka löytyy Instagramista nimellä Tanhukaravaani. Facebookin Kansallispuku – Folkdräkt -ryhmästä löytyy asiantuntemusta.
  5. Liity tanhuporukkaan. Löydät iloa, inspiraatiota ja samasta aiheesta kiinnostuneita kavereita.

 

Jekku

Kati tuunaa vanhoista kansallispuvuista arkivaatteita – hame sopii vaikka kumppareiden kanssa

Kyllä kansallispuvun kanssa saa meikata, ei sitä kukaan kiellä tai paheksu. Itse en ehkä laittaisi kansallispuvun kanssa mitään burleskihenkistä iltameikkiä, vaan aika maltillisen päivämeikin, mutta en lähtisi juhliin saunapuhtaalla naamalla ”autenttisuuden” kuvitelman vuoksi. Onhan minulla puvun alla modernit alusvaatteetkin.
Lue kommentti