Vaivaako ajopelko? Rattiin istumista jännitti toimittajammekin. Hän kysyi vinkit, miten pelosta pääsee.

Minulla on kolme syytä vältellä ajamista: Tunne, että olen liikenteen typerin kuski. Pelko, että aiheutan onnettomuuden. Kauhu, jonka syytä en osaa nimetä.

Moni muukin nainen pelkää ja on epävarma kuski.

On järkevää pelätä ajamista hieman. Kuskin alla on yli tonnin painoinen laite ja ympärillä vilkas liikenne. Mitä kauemmin on ollut ajamatta, sitä vaarallisempaa se on.

Pelosta voi päästä vain kohtaamalla sen. Se on kuitenkin hyvä tehdä vaiheittain. Suunnittele aikataulu, tavoitteet ja palkinnot. Työnnä kielteiset ajatukset sivuun vaikka väkisin.

Kannattaa karistaa myös se ajatus, että muut kuskit ajattelevat sinusta pahaa.

”Se on hirveän yleistä heillä, joita ajaminen jännittää”, kertoo ajo-opettaja Aki Aaltonen helsinkiläisestä Malmin Autokoulusta.

”Jokaisella on oikeus olla liikenteessä. Suurin osa kuskeista ei ole aggressiivisia. Jos he näkevät, että epäröit, he yleensä yrittävät auttaa ja antavat tilaa.”

”Usein oppilaita jännittää, että auto sammuuvaloihin. Silloin ajamme valoihin ja seisomme siinä tarkoituksella yhdet vihreät. Menikö takana olevan päivä pilalle kymmenen sekunnin takia? Tuskin.”

5 tapaa päästä ajopelosta

1. PYYDÄ APUA
Mene autokouluun tukiopetukseen tai pyydä kyytiin kokenut kuski, joka osaa myös rauhoitella eikä pilkkaa. Puhu pelostasi.

 2. SUUNNITTELE HYVÄ AJO
Ennen kuin lähdet ajamaan, käy läpi reitti ja hankalat kohdat. Tee mielikuvaharjoitteita, joissa ajat autoa ja vaikeatkin paikat menevät hyvin.

 3. OTA TILASI
Et ole toisten autoilijoiden riesa. Todennäköisesti he ajattelevat jotain ihan muuta kuin sinun epävarmuuttasi. Moni muukin pelkää.

 4. OTA AIKASI
Aja vauhtia, joka sinusta tuntuu turvalliselta. Älä silti matele. Jos taakse kertyy jonoa, päästä se ohi vaikka pysäkillä.

5. UNOHDA UHAT
Ole valpas, mutta lakkaa kuvittelemasta hirviä varjoihin. Älä kertaa mielessäsi mokiasi äläkä lue onnettomuusuutisia.

Kastanja

5 tapaa päästä autolla ajamisen pelosta

Lisäisin vielä yhden kohdan: hanki sopiva auto. Minulla nimittäin ajopelon poisti se, että sain hankittua automaattivaihteisen auton. Pelko juonsi juurensa siitä että autoni oli pari kertaa sammahtanut risteyksessä, kun sekoilin vaihteissa vasemmalle kääntyessä. Etenkin ylämäki ja vasemmalle kääntyminen olivat tilanteita, joissa menin paniikkiin. Jäi pelko, etten hallitse autoa ja jään nopealla tiellä keskelle risteystä muun liikenteen alle. Hommasin automaattivaihteisen auton ja johan alkoi...
Lue kommentti

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.