Joulu on yhdessäolon aikaa, mutta pakkojoulu omien tai kumppanin vanhempien luona saattaa ahdistaa. Silloin on paikallaan miettiä, millaisen joulun itse todella haluat.

Moni sinkku ja perheellinen kipuilee jouluna sitä, että on suorastaan pakko mennä omien tai kumppanin vanhempien luo joulunviettoon.

"Pakon taustalla voi olla vanhempien hyvä tarkoitus. Se voi kuitenkin olla myös kykenemättömyyttä kunnioittaa aikuisen lapsen tarvetta omaan elämään", sanoo kirjailija, teologi ja kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara. Hän on kirjoittanut muun muassa teoksen Kiltteydestä kipeät.

Valtavaara lisää, että joskus on niinkin päin, että aikuiset lapset odottavat vanhempiensa täyttävän heidän toiveensa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Tärkeintä on miettiä, mitä itse haluat joululta. Punnitse, onko järkevää mennä vanhempien luo, vaikka et halua, ja mitä seurauksia siitä on? Näyttelevätkö kaikki iloista? Ovatko kaikki pahalla päällä ja palaavat kotiin katkerin mielin?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Velvollisuus, syyllisyys vai oma halu?

Valtavaara arvioi, että sinkkuihin kohdistuu joskus isompi paine kuin perheellisiin. Heillä kun ei muka ole muuta tekemistä.

Iäkkäät vanhemmat saattavat painostaa sinkkuna elelevää jälkikasvuaan sanomalla, että olo on sen verran huono, että tämä joulu voi olla viimeinen.

Niin sanottuja viimeisiä jouluja saattaa kuitenkin kohta olla kymmenkunta ja lapsonenkin huitelee viisissäkymmenissä.

Sama viimeiseen jouluun vetoaminen pakottaa usein myös perheellisiä lähtemään mummolaan.

"Tilanne on hankala ja syyllistävä, mutta mieti kaikesta huolimatta, missä itse haluat viettää joulun. Tahdotko olla yksin tai oman perheesi kanssa vai haluatko todella lähteä vanhempiesi luo. Jos päätät mennä, päätä myös pysyä hyväntuulisena."

"Käy läpi sekin, että kyseessä voi todella olla se viimeinen joulu. Mutta onko silloinkaan parempi viettää juhlapyhät ahdistuneena vanhempiensa luona vain odottaen, milloin voi lähteä pois? Voi ajatella niinkin, että viettää joulun omassa kotona ja jaksaa sitten mennä muulloin käymään."

"Jos päätät mennä, voit lyhentää vierailuaikaa. Sen sijaan että vietät vanhempien luona koko jouluviikon, oletkin siellä vain yhden tai kaksi yötä."

Ole ajoissa liikkeellä

Anna-Liisa Valtavaaran mielestä päätös joulusta kannattaa joka tapauksessa tehdä ajoissa, varsinkin jos asia on jo aiemminkin ollut ongelmallinen. Aatonaattona ei kannata alkaa perua vierailuja.

Vierailun jättämisestä väliin voi puhua ensiksi loivennellen. Ehkä jopa annat ymmärtää, että ratkaisu koskee vain tätä joulua. Eletään joulu kerrallaan.

"Aloita asian pohjustus ja rohkeuden kerääminen jo kesällä. Kerro, että tänä vuonna pidämme vierailusta välivuoden, ja vietät vapaapäivät yksin, ystävien tai oman perheen kesken."

Lievennykset voivat mennä helpommin perille, kun ne tekee asteittain, vaikka vuosi vuodelta:

Ensin: Tulemme vain aattoillaksi ja sen jälkeen menemme omaan kotiin tai hotelliin yöksi.

Sitten: Kaikkia jouluruokia ei sitten tarvitse tehdä eikä ainakaan syödä.

Ja sitten: Ja emme muuten myöskään kierrä kaikkia sukulaisia läpi, vaan haluamme rauhoittua teidän kanssanne.

Taustalla usein puhumattomuus

Anna-Liisa Valtavaara muistuttaa, että sukupolvien välistä yhteyttä kannattaa aina vaalia, jos suinkin mahdollista. Toki yhteyttä voi pitää yllä muulloinkin, mutta jouluisin suhteiden laatu usein korostuu.

"Tapaaminen voi olla erityisen arvokasta myös lapsenlapsille, jotta he oppivat tuntemaan isovanhempiaan ja muitakin sukulaisia – sellaisina kuin nämä ovat."

Valtavaaran mukaan jouluongelmienkin taustalla saattaa usein olla puhumattomuus.

"Osapuolet eivät ehkä tiedäkään toistensa toveista, vaan vain olettavat ja touhuavat luulojensa perusteella."

Avointa ja rehellistä keskustelua kannattaa yrittää mahdollisimman varhain, eikä vasta räjähdyspisteen lähestyessä. Kun tiedetään toisten odotukset jo ennalta, säästytään monelta pettymykseltä.

Puhuminen ja anteeksianto antavat mahdollisuuden myös avata solmuja, jotka jo pääsivät syntymään.

"Vaikka jouluvierailu ei olisikaan aivan vuoden kohokohta, kannattaa miettiä, millä ehdoilla ja missä rajoissa se voisi kuitenkin onnistua niin, että kaikille osapuolille jäisi mahdollisimman hyvä mieli. Tai jos yhteydenpito ei luonnistu jouluna, niin miten ja milloin sitten?"

Eikö jaksaisi siivota? Ja pitääkö taas ostaa aikuisillekin lahjoja? Lue, miten voit välttää joulun muut kriisin paikat.

Tonttutyttö

Minusta on aivan ihanaa mennä lapsuuteni kotiin jouluksi, vaikka olen asunut omillani jo 8 vuotta ja avopuolisokin minulla on ollut jo useamman vuoden.
Osallistun innoissani jouluvalmisteluihin: siivoan äitini apuna, haen isäni kanssa joulukuusen, teen jouluruokia, koristelen taloa ja lähden myös mielelläni valmistelemaan ainoan elossa olevan isovanhempani talon joulukuntoon. Avopuolisoni on joko mukanani valmisteluissa tai omien vanhempiensa tykönä.
Koiranikin ovat erittäin tervetulleita niin lapsuudenkotiini kuin appivanhempieni kotiin myös jouluna, mikä on minulle erityisen tärkeää. Haluan viettää joulun nimenomaan perheeni kanssa, johon kuuluvat niin vanhempani, puolisoni, sisarukseni kuin rakkaat koiranikin. Lapsuudenkodissa tunnelma on jotakin ainutlaatuista joulun aikaan, sen tunnelma tahdon omaankin kotiini sitten, kun vanhemmistani aika jättää ja siirryn viettämään joulun muiden läheisteni kesken.

Reissujoulu ahdistaa

Minä ja avopuolisoni vietimme kumpikin joulun omien vanhempiemme luona ja järjestely sopi meille mainiosti. Kun saimme lapsia, aloimme viettää joulun vanhempieni luona, sillä he asuvat lähellä meitä, samassa kaupungissa. Mieheni vanhemmat asuvat 200 kilometrin päässä. Nyt olemme viettäneet 7 joulua vanhempieni luona ja mieheni haluaisi tänä jouluna matkustaa omien vanhempiensa luokse. Ajatuskin siitä ahdistaa minua, ei huvittaisi millään pakata tavaroita ja lahjoja autoon ja lähteä reissuun. Mieheni on perheensä ainut lapsi ja he ovat aina viettäneet joulua vain oman perheensä kesken, hänen isovanhempansa eivät ole heidän joulunviettoonsa kuuluneet. Meillä taas isovanhemmat olivat aina mukana joulunvietossamme kun olin pieni, niin kauan kuin he elivät. Ajattelen varmasti tosi typerästi, mutta mielestäni voisimme viettää edelleen joulun kotipaikkakunnallamme minun vanhempieni kanssa, koska meillä on ollut tapana viettää joulua, johon kuuluvat myös isovanhemmat. Mieheni vanhemmat viettäkööt joulun keskenään, ilman lapsenlapsiaan, kun eivät aikanaan ole ottaneet mieheni isovanhempia mukaan joulunsa viettoon. Toki mieheni vanhemmat ovat tervetulleita meille viettämään joulua jos haluavat, mutta minä en haluaisi jouluna reissata kotoa mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla