Kasvaminen vailla äidin rakkautta jättää syvät haavat. Tämä juttu kertoo, miten niiden kanssa pärjää.

1. Kirjoita tarinasi auki

Moni rakkaudettoman äidin kanssa kasvanut kärsii koko ikänsä kriittisestä ja tuomitsevasta sisäisestä äänestä. Mikään ei riitä, koskaan ei ole tarpeeksi hyvä. Ota aktiivinen rooli.

Kirjoita auki lapsuutesi tarina juuri kuten sen itse koit. Kirjaa ylös myös tunteet ja ajatukset, jotka rakkautta vaille jääminen sinussa herätti.

Kun kokemuksesi saavat muodon ja merkityksen, niihin liittyvistä tunteista tulee helpompia hallita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2. Hyödynnä valoisia muistoja

Muistele lapsuuttasi. Äitisi ei ehkä antanut rakkautta, mutta joku muu antoi. Sisko, veli, isä, mummi? Mieti heidän hyvyyttään. Muistele, miten ystävällisesti he sinua kohtelivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jatka ajatusta nykyisyyteen, mieti ystäviäsi ja läheisiäsi. Muista, että olet rakkauden arvoinen, hieno ihminen, vaikka äitisi ei ymmärtänyt sitä.

3. Vaihda näkökulmaa

Mieti lapsuutesi rankimpia kokemuksia. Näetkö itsesi vaikeissa tilanteissa pienenä ja hauraana? Koetko aina uudelleen saman ahdistavan tunnevyöryn?

Mitäpä jos kokeilisit toista lähestymistapaa: kokeile, pystytkö tarkastelemaan tapahtunutta etäämpää, ikään kuin se olisi sattunut jollekulle toiselle. Analysoi myös taustaa - miksi asia tapahtui niin kuin se tapahtui? Tutkimuksissa on todettu, että tällainen näkökulman vaihdos auttaa ihmistä vaikeiden muistojen käsittelyssä.

4. Aseta äidille rajat

Mieti, millainen on suhteesi äitiisi tänä päivänä. Pidättekö yhä yhteyttä vaikeista lapsuudenkokemuksistasi huolimatta?

Lapsena sinulla ei ollut mahdollisuutta asettaa äidillesi rajoja, mutta nyt on.

Ole lempeä mutta luja. Kerro pelisäännöt äidillesi selkeästi. Kirjoita ne vaikka ylös, jos se tuntuu paremmalta. Jos esimerkiksi alkoholi on äitisi ongelma ja olet päättänyt, ettei hän saa juovuksissa nähdä lapsenlapsiaan, tee sääntö selväksi ja pidä siitä myös kiinni. 

5. Luovu toiveajattelusta

Älä hämmästy, jos äitisi ei innostu määrittämistäsi rajoista. Hän ei luultavasti myöskään näe mennyttä samoin kuin sinä. Todennäköistä on, ettei äitisi tule koskaan muuttumaan ihmiseksi jonka toivoisit hänen olevan.

Varaudu myös ympäristön paheksuntaan. Kulttuurissamme elää vahva myytti äidin kaikkivoittavasta, vaistomaisesta rakkaudesta. Ulkopuoliset pitävät helposti vanhenevan äidin ja aikuisen tyttären huonoa suhdetta tyttären syynä.

Muista, että sinulla on oikeus omiin tunteisiisi. Muut eivät voi käsittää, millaista sinun elämäsi juuri tämän naisen tyttärenä on ollut.

Aikuisena sinulla on oikeus elää omilla ehdoillasi. Sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka rakastavat sinua aidosti. Olet sen ansainnut.

Lähde: psychologytoday.com

Vierailija

Narsisti-äidin ja keskimmäisenä lapsena yhtälö ollut mahdoton. Tänään näin ja huomenna sama asia erilailla; jatkuva epävarmuus ja kyvyttömyys elää. 40-v kysyin, kuka minä olen, suuttui minulle. Vanhuudessa hänen pääasiallinen tehtävä oli pitää sisarukset erossa toisistaan peläten ettei hänestä puhuta pahaa takana päin. Vähän ennen hänen kuolemaansa alle 1,5 v sitten, nuorin sisar tajusi käytännössä asian ja otti yhteyttä. Kesällä tulee vuosi hänen kuolemasta ja vähitellen pääsemme sisarukset tutustumaan toisiimme. Jopa lapsemme, eli hänen lapsenlapsensakin vähitellen tutustuvat uudelleen toisiinsa. Todella surullista, että suvun yhteinen elämä jäänyt elämättä näin. Hautajaisissa ei itketty. Olen antanut anteeksi, koska ajattelen, ettei hän parempaansa pystynyt. Jos olisi pitkällä tähtäimellä ymmärtänyt tekojensa seuraukset,olisiko käyttäytynyt näin. Tuskimpa.
Äitienpäivänä nuorin poikani toi minulle yli 20 vuotisena itsenäisesti vihjailematta kukan kun vieraili miniäehdokkaasn kanssa. Olin täysin otettu.
Kateellisena usein seuraan äiti-tytär-suhteita vierestä. Lapset vanhemmilleen lojaaleja, moni asia jää siksi käsittelemättä ajallaan.
On oikein kunnioittaa vanhempiaan mutta siihen asti vain kun pystyy niin tekemään. Epätäydellisyys kuuluu elämään rakennusaineena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla