Pitkittynyt stressi parisuhteessa vaikuttaa terveyteen ihan samalla tavalla kuin työpaineet. 

Marjan avioliitto on raskasta seurattavaa. Jaakko flirttailee toisten kanssa, nolaa Marjan juhlissa ja suunnittelee lomareissut omin päin. 

Vastaavasti Marja haukkuu Jaakkoa Facebookissa ja livenä ystäville. Välillä hän istuu autoon ja lähtee pitkälle ajelulle vain päästäkseen hetkeksi eroon ­puolisostaan. Vapaalla molemmat viettävät mieluummin aikaa yksin tai kaveriensa kanssa kuin yhdessä. Marja saa paniikkihäiriöoireita, ja parin seksielämä on kuollutta.

Meidän ystävien mielestä Marjan ja Jaakon kannattaisi erota. Molemmat voisivat paremmin, kun ainaiset riidat loppuisivat. Marja tunnustaa miettineensä eroa, mutta ei uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Hän yrittää keskittyä suhteen lyhyisiin hyviin hetkiin.

Mistä sen edes tietää, koska ero on ­oikea ratkaisu? Milloin sinnittely kannattaa lopettaa?

Katsotaan ensin, miksi suomalaiset yleensä eroavat.

Seitsemän vuotta liian myöhään

Kommunikaatiovaikeudet ovat yleisin syy eroon, kertoo Väestöliiton Perhebarometri. Jos kumppani tuntuu puhuvan vierasta kieltä eikä kumpikaan enää muista, mistä toinen tykkää, ero on lähellä.

Melkein yhtä tärkeä eron syy on arvostuksen ja kunnioituksen puute. Myös erilaiset arvot ja elämäntyylit sekä yhteisen ajan vähyys lisäävät eroriskiä. 

Tuo kuulostaa ihan Marjalta ja Jaakolta.

Barometristä selviää myös, että eroa harkitaan vuosi tai kaksi. Joka kymmenes parisuhteessa oleva miettii eroa nytkin.

Mutta milloin eropäätös oikeasti kannattaa tehdä? Johtava perheneuvoja Jarno Hellström Hyvinkään-Riihimäen alueen perheasiain neuvottelukeskuksesta pohtii sitä asiakkaidensa kanssa päivittäin. Hän ­kehottaa yrittämään ensin tarpeeksi kauan ja hartaasti ratkomaan ­ongelmia joko omin voimin tai ammattilaisen avulla.

"Nyrkkisääntö on, että ihmiset hakevat apua seitsemän vuotta liian myöhään. Nykyi­sin nuoret parit onneksi turvautuvat ammattilaisen apuun nopeastikin. Silloin korjausliikkeitä on helpompi tehdä."

Pettymys syö kykyä rakastaa

Hellström listaa eron niin sanotut helpot syyt: fyysinen ja henkinen väkivalta, päihteet ja uskottomuus ovat perusteita, ­jotka muutkin mukisematta hyväksyvät. 

Suurin osa eroista johtuu kuitenkin tyytymättömyy­destä ja kyvyttömyydestä ratkaista erimielisyyksiä tai ilmaista ajatuksia ja tunteita. Niitä on vaikeampi selittää ulkopuolisille, mutta hyviä syitä ne ovat silti. 

Pitkittynyt stressi parisuhteessa vaikuttaa terveyteen samalla tavalla kuin työpaineet. Uni ei tule, rentoutuminen on vaikeaa, vatsa on jatkuvasti kipeä.

"Ruumis kantaa sen, mitä mieli ei jaksa. Omasta kehosta on pidettävä huolta. Onko mielekästä uhrata terveys kehnolle suhteelle?"

Hellströmin mielestä puolisot kohdistavat liikaakin paineita parisuhteeseen. Kun raskas työ ja jatkuvasti muuttuva maailma aiheuttavat stressiä, parisuhteesta tulee keidas, jossa pitäisi saada vain levätä. Se on paljon vaadittu suhteelta. Ja mitä suuremmat odotukset, sitä suurempi pettymys on, kun ongelmia alkaa ilmaantua.

"Jatkuvassa pettymyksessä eläminen syö kykyä rakastaa."

Ero ei ole katastrofi

Hellströmin mielestä rakkaudessa korostuu liikaa emotionaalinen puoli.

"Rakkaus on kyllä tarpeen: ilman sitä suhteessa on vaikea jaksaa. Mutta ei rak­kaus ole vain tunne, se on myös valinta ja päätös. Pappikin kysyy vihkimisessä tahtoa. Sitä tarvitaan paljon, kun oikeaa tun­netta on vaikea tavoittaa."

Helppoa vastausta erota vai ei -kysymykseen ei siis ole. Ehkä Marjan ja Jaakon pitäisi ensin miettiä, onko heidän suhteessaan enää halua rakastaa. Ja varmasti heidän kannattaa hakea apua.

Sekin on hyvä muistaa, ettei ero yleensä ole katastrofi. Perhebarometrin mukaan neljä viidestä tunsi olevansa huomattavasti onnellisempi eron jälkeen. Lapsista tai rahasta riitelevät ovat selvä vähemmistö.

"Eron syyt ovat usein kipeitä, eikä ihminen ole valmis kohtaamaan niitä. Se voi ­ilmetä eron jälkeen niin, että ihminen jää ­jumiin erohaavaan ja haluaa raadella. Sitten riidellään vaikka elatusmaksuista."

Marjan ja Jaakon nimet on muutettu. Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2014.

Tunnista vaaran merkit

Amerikkalaisen Gottman-instituutin mukaan eron todennäköisyyttä voi ennustaa tarkkailemalla parin vuorovaikutusta. Tässä selvimmät vaaran merkit:

1. Halveksunta tulee esiin ilmeistä, eleistä ja puheesta. Se on voimakkain eroa ennustava tekijä.
2. Repivä kritiikki näkyy nimittelynä ja toisen persoonaan puuttumisena. Silloin eivät enää riitele asiat, vaan kiistassa mennään henkilökohtaisuuksiin.
3. Vaikeneminen on usein miesten turvakeino. Vaikenija rakentaa ympärilleen suojamuuria, mikä on omiaan kiihdyttämään toista osapuolta.
4. Puolustautuminen ennustaa sekin parisuhteen loppua. Jos toinen tai molemmat ovat jatkuvasti puolustuskannalla tai selittelevät tekemisiään, suhteen päivät ovat luetut.

Lähde: Väestöliitto

 

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.