Se voi ottaa koville, mutta siitä selviää. Aikuistuvien lasten muutto kotoa on vanhemmille uuden alku, sanoo pari- ja perheterapeutti Elli Raipela.

Miten tässä näin kävi? Juuri ei­len elämä oli täynnä kura­housuja, aamuhaleja, van­hempainiltoja ja teinien toi­lailuja, mutta tänään meitä on kotona enää kaksi. Aika las­ten syntymästä aikuistumi­seen ja kotoa muuttoon on sujahtanut hetkessä.

Liian nopeasti.

Toisaalta olemme onnistuneet. Tarkoitushan on kasvattaa lapsia, jotka luottavat itseensä ja uskaltavat omilleen. Miksi se tuntuu niin vaikealta?

Nuoren muutto omaan asuntoon on usein isompi kriisi vanhemmalle kuin muuttajalle itselleen. Olo voi olla hyödytön, tyhjä ja masentunut, vaikka ymmärtää, että lapsesta on päästettävä irti.

Silloin kannattaa kysyä itseltään, mitä oikein mu­rehtii. Sitäkö, että nuori kasvaa ja kehittyy, neuvoo pari- ja perhetera­peutti Elli Raipela.

"Kuinka moni vanhempi suree si­tä, että lapsi oppii puhumaan, käy­mään potalla ja lu­kemaan? Nuoren siirtymisessä elä­mään omaa elämäänsä on kyse samasta asiasta."

Jos takerrut, teet vahinkoa

Lasten muuttoon voi valmentautua ajattelemalla, miten itse on päässyt omista vanhemmistaan henki­sesti irti.

Jos neli–viisikymppisenä on edelleen riip­puvainen äidistä tai isästä, voi varautua siihen, että omasta nuoresta irrottautumisesta tulee vaikeaa. Nuo­ren itsenäistymistä voi olla vaikea kestää, jos itsellä ei ole kokemusta erillisyydestä.

Äideille lasten aikuistuminen on usein kivuliaam­paa kuin isille. Isät eivät pääsääntöisesti ole yhtä kiin­nipitäviä.

"Onneksi", sanoo Elli Raipela.

"Nuorelle on riittävän vaikeaa, jos toinen vanhem­pi pitää kiinni. Hyvä, jos toinen vanhemmista on sil­loin tuuppimassa nuorta aikuisuuteen ja uskoo, että kyllä se pärjää."

Nuori voi alkaa ajatella, ettei ehkä oikeasti pärjääkään.

Kohtaa suru rohkeasti

Älä yritä välttää luopumisesta syntyvää surua takertumalla nuoreen.

Lasten tehtävä ei ole huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista, ja sellaisen odottaminen on vanhemmalta itsekästä ja syyllistävää. Syyllistä­mällä syntyy riippuvuussuhteita, eikä sellaisissa ole yhdenkään aikuisen hyvä olla.

Joillakin vanhemmilla on hienovarainen tapa sitoa nuori itseensä: tarjota niin paljon kaveruut­ta ja muuta hyvää, että tämä kokee jatkuvasti olevan­sa velkaa. Silloin irrottautuminen voi olla hankalaa.

Lisäksi nuori voi alkaa ajatella, ettei ehkä oikeasti pärjäisikään omillaan.

Sukupolvien välinen kuilu ei ole koskaan niin syvä, ettei sen ylitse pysty ottamaan sataa euroa.

Älä tarjoa liian hyvää

Joku on sanonut, ettei sukupolvien välinen kuilu ole koskaan niin syvä, etteikö sen yli pystyisi sataa eu­roa vastaanottamaan. Se on Raipelan mielestä osuvas­ti sanottu. Hyvästä on vaikea kieltäytyä.

"Yleensä vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen apua, ja se on oikein", Raipela sanoo.

"Mutta kun hyvän saaminen edel­lyttää nuorelta vaikkapa omien mielipiteiden salaa­mista, ollaan hakoteillä."

Kasvatustyösi on jo tehty

Jos vanhempi onkin sinut jatkamaan aikuisen elä­määnsä lasten muutettua, voi aina huolestua siitä, mi­ten lapsi pärjää. Syökö se? Osaako se käyttää pesukonet­ta? Muistaako se ottaa D-vitamiininsa?

Joskus huoli voi olla aiheellista ja nuori tarvitsee tu­kea arjessaan. Normaalisti kasvatustyö on nuoren muuttaessa kuitenkin jo tehty.

Luota siihen, että lapsesi pärjää, vaikka hänen va­lintansa voivat olla päinvastaisia kuin omasi. Nuori to­dennäköisesti ottaa D-vitamiininsa ilman huolehtimis­tasi mutta vasta, kun on itse niin päättänyt.

Juhli uutta elämää

Parisuhde ei saisi olla lasten varassa, mutta nuorimman lapsen lähtö kotoa voi aiheuttaa kriisin vanhempien suhteessa. Tyhjän pesän syndroomaa ei tule, jos puolisot havahtuvat jo aiemmin tekemään suhteensa eteen jotain.

"Suhdetta kannattaa viritellä. Parisuhdeleirit, pari­suhdeterapia, lemmenlomat ja keskustelut parisuh­teesta ystävien kesken voivat kohottaa suhteen uudel­le tasolle", Elli Raipela vinkkaa.

"On aikaa nauttia puun he­delmistä. Ne siementävät taas ajallaan."

Joskus käy niinkin, että vanhemmat lähentyvät toi­siaan lasten lähdettyä. On aikaa tulla ja mennä miten haluaa. Ei tarvitse laittaa ruokaa joka ilta, voi rakas­tella milloin vain. Yksinhuoltaja taas voi saada tilaa ja ai­kaa uudelle suhteelle.

Nuoren itsenäistyminen on täynnä mahdollisuuk­sia myös vanhemmille. Sitä tulisi ennemmin juhlistaa kuin surra.

"Monille nuoren poismuutto on uuden elämän al­ku", Raipela sanoo.

"Kasvatustyö on takana, on aikaa nauttia puun he­delmistä. Ne siementävät taas ajallaan, ja elämän kier­tokulku jatkuu."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2016.

 

Nämä kun muistat

  1. Pysy tukena, mutta älä tuppaa. Nuori kertoo, kun tarvitsee apua.
  2. Vaihda verhot, mutta vain omassa kodissasi. Anna nuoren rakentaa oma pesänsä sellaiseksi kuin hän itse haluaa.
  3. Rohkaise, koska olet nuorelle tärkeä. Jokainen myönteinen sana kantaa häntä eteenpäin.
  4. Hyväksy se, että suhteenne muuttuu. Lapsen muuttaessa se voi jopa parantua.

Lähde: pari- ja perheterapeutti Elli Raipela

 

Jokainen tarvitsee hetkiä, jolloin saa olla vain, tekemättä mitään. Saunojan ainut tehtävä on aistia: näin kireys hartioissa hellittää.

1. Saunassa saa olla paljas

Kun vaatteet on riisuttu ja lämpö kietoutuu ympärille, tuntuu äkkiä siltä, että on juuri oma ainutlaatuinen itsensä. Sellainen, joka kelpaa laittautumatta, ulkonäköä miettimättä.

Sauna ei ole paikka, jossa itseä tai muita katsoo arvioiden ja vertaillen. Saunassa kaikki ovat samanarvoisia. Tittelit ja arkielämä ovat jääneet pukuhuoneeseen.

Oikeastaan jokainen kropan muhkurakin tuntuu aika ihanalta. Ne ovat muistoja eletystä elämästä, sen vuosista, kivuista ja iloista. Saunassa ihminen ei soimaa itseään.

2. Saunassa aika pysähtyy

Mitään ei tarvitse saada valmiiksi juuri nyt. Ei ole kiire suorittaa. Eikä rästiin jääneitä hommia edes voisi hoitaa lauteilta käsin.

Saunassa ihmisen ainut tehtävä on aistia: näin kireys hartioissa hellittää, näin hiki kohoaa iholle, näin kiuas naksahtaa tai tuli humisee.

Juuri minä olen juuri tässä juuri nyt.

3. Saunassa on helppo puhua

Hämärässä lämpimässä voi kertoa asioita, joita kirkkaassa päivänvalossa ei välttämättä kehtaisi tai uskaltaisi. Jos itkettää, kyyneleet sekoittuvat hikeen.

Kukaan ei katso kohti ja analysoi, sanat vain putoilevat hitaasti – ja toinen ottaa ne vastaan. Saunassa ilmapiiri on hyväksyvä, saunassa saa olla heikko.

Puhumiselle on myös aikaa, koska kännykät ja kellot ovat jääneet pukuhuoneeseen. Kun saunassa kertoo huoliaan, ei tunnu, että vaivaa niillä toista, jolla olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä.

4. Saunassa saa olla hiljaa

Usein hiljaiset hetket ihmisten välillä vaivaannuttavat ja ahdistavat. Iskee olo, että ne pitäisi täyttää jollakin, sanoa edes jotakin. Saunassa siltä ei tunnu.

Saunassa jokainen saa vaipua omiin ajatuksiinsa, istua tai maata, olla vain. Kenelläkään ei ole kiusaantunut olo.

Hiljaisuudessa tuntuu usein, että kanssasaunojaa ymmärtää ilman sanoja.

5. Sauna puhdistaa myös ajatukset

Sauna on päivän tai viikon kohokohta: se pesee pois kuluneen viikon kuonan ja huolet.

Suurikin murhe tuntuu hetken pienemmältä, kun saa olla saunan lohdutuksessa: aina on saunottu, aina asiat ovat jotenkin järjestyneet, nyt saan hetken kerätä voimia.

Samalla ajatukset kirkastuvat. Se, mikä saunan ulkopuolella tuntui kovin tärkeältä, ei enää olekaan kovin merkityksellistä.

Sauna haastaa kysymään itseltä, mikä elämässä on tärkeintä.

Ehkä vastaus on rakkaus?

Asiantuntijana Villa Purolan saunaterapeutti Kirsi Savolainen


 

 

Monet pariskunnat tuntuvat jakavan yhdessä kaiken: ystävät, kiinnostukset, harrastukset. Entä jos niin ei ole? Onko suhde tuhoontuomittu?

Luen kirjaa, joka suunnilleen mullistaa elämäni. En kuitenkaan voi jutella kirjasta mieheni kanssa, sillä hän ei ole sitä lukenut eikä häntä kiinnosta lukeakaan. Jos luen kirjaa hänelle ääneen, hän nukahtaa - ja hänestä on ihanaa nukahtaa niin.

Kun puoliso puolestaan tekee ennätyksensä maastavedossa, kehaisen häntä mutta mietin samalla, mitä oikeastaan on maastaveto.

Meillä on puolisoni kanssa eri harrastukset, ja ystäviämmekin tapaamme paljolti erikseen. On kiva istua iltaa pariskuntina, mutta vielä mukavampaa on, kun tapaan ystävääni suosiolla kahden kesken.

Mielessäni näen itseni kokemassa kaikkea kiinnostavaa puolisoni kanssa niin kuin monet onnellisen näköiset pariskunnat tekevät. Käytännössä kuuntelen jopa musiikkini erikseen. Satumme vain pitämään niin eri asioista.

"Tuo tilanne on tosi yleinen", Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa sanoo.

"Kun rakastumisvaihe päättyy, erilaisuus tulee taas selvästi näkyviin."

Hän selittää, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Erilaisuus on siis ollut olemassa suhteen alusta asti, mutta sitä ei ole haluttu nähdä tai se on alussa ainoastaan viehättänyt. Rakastuessaan moni myös ajattelee, että juuri tämä toinen täydentää erilaisuudellaan puutteeni ja keskeneräisyyteni.

"Kun rakastumisvaihe päättyy, erilaisuus tulee taas selvästi näkyviin. Jossain kohtaa aletaan miettiä, onko meillä tarpeeksi yhteistä."

Kuuntelu on kohtaamista

Puolisoiden keskinäinen erilaisuus ei ole pelkästään ongelma.

"Jos on lähes samanlainen, on yhteinen työ ja harrastukset ja samannäköisissä tuulipuvuissa mennään illalla, kiinnostusta kumppaniin voi olla vaikea pitää yllä", Oulasmaa sanoo.

Entäs kun erilaisuutta on aika paljon? Välillä mietin, olisiko parisuhteelle hyvä, jos menisin mukaan puolisoni juttuihin. Niihinkin, joista en niin välitä.

"Jos toista yrittää miellyttää, kadottaa vähitellen omat rajansa."

"Kiinnostunutta ei kannata esittää, sillä teeskenteleminen ei lähennä. Ja jos yrittää miellyttää, kadottaa vähitellen omat rajansa."

Rehellisyys tekee omista rajoista selvät. Silloin on helppo tulla toisinaan vastaan ja ajatella näin: Salilla treenaaminen ei kiinnosta minua, mutta menen tällä kertaa mukaan, koska puoliso ilahtuu.

Erilaiset kiinnostuksen kohteet ovat ongelma etenkin silloin, kun kumppanin ajankäyttö alkaa harmittaa. Taustalla on usein esimerkiksi se, ettei toinen tule kuulluksi.

Kuulluksi tuleminen liittyy hetkiin, joita Oulasmaa kutsuu pieniksi, paljastaviksi ja tärkeiksi.

Tärkeä hetki on esimerkiksi sellainen, jolloin kerron, että luin tämän kirjan ja se merkitsi minulle paljon. En ota kirjaa esiin siksi, että haluaisin puolison innostuvan lukemisesta. Sen sijaan paljastan itseni ja haluan tulla kuulluksi.

"Kohtaamattomuus heijastuu kaikkeen, myös seksiin. Siitä tulee mekaanisempaa."

"Jos toinen siinä kohtaa vastaa puhumalla omista asioistaan, se loukkaa", Oulasmaa toteaa.

Kun yrittää eikä tule kohdatuksi, tulee tyytymättömäksi. Suhde muuttuu pintapuolisemmaksi.

"Kohtaamattomuus heijastuu kaikkeen, myös seksiin. Siitä tulee mekaanisempaa."

Oy Parisuhde Ab

Parisuhteessa ei välttämättä tarvitse jakaa paljon. Joskus riittää, että arki rullaa, kaupassa käynti sujuu ja lapset hoidetaan.

"Jos tällainen Oy Ab -suhde tuntuu tyydyttävältä, molemmat ehkä tulevat perheistä, joissa on totuttu puhumaan lähinnä pintapuolisista asioista. Moni kuitenkin odottaa parisuhteelta kohtaamista."

Vaikka parisuhteessa ei tarvitse jakaa paljon, jotain pitää. Muuta kuin lapset, sillä he muuttavat pois.

Vahvoissa liitoissa pareilla on oma kahdenvälinen, erityinen kiinnostuksen kohde. Yksikin merkityksellinen, yhteinen juttu voi riittää.

"Vahvoissa liitoissa pareilla on oma kahdenvälinen, erityinen kiinnostuksen kohde. Yksikin merkityksellinen, yhteinen juttu voi riittää. Se voi olla harrastus, matkailu, arvoihin liittyvä asia, mikä vain."

Vaikka puolisot tekisivät mielellään eri asioita, syviä kokemuksia ja omia ajatuksia kannattaa jakaa.

Yhteistä tekemistä on jo se, että jakaa toisen kanssa tärkeitä asioita puhumalla ja kuuntelemalla.

JAA AINAKIN NÄMÄ:

  • Yksi yhteinen kiinnostuksen kohde puolison kanssa.
  • Asiat, joiden kuuleminen joltakin muulta kuin sinulta voi loukata puolisoa.
  • Henkilökohtaiset tiedot, jotka koskettavat puolison elämää, kuten vaikka terveydentila.
  • Tieto siitä, miksi puoliso on sinulle tärkeä.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2017.

1. Ole utelias

Kiinnostu siitä, mitä puolison päässä liikkuu. Mitä hän ajattelee eri asioista? Miltä jokin tuntuu, mitä hän odottaa?

2. Pysähdy ja kohtaa

Kohtaa puoliso vaikka lyhyesti joka päivä. Näytä arjen keskellä, että hän on sinulle tärkeä.

3. Pysy erillisenä

Harrasta ja koe omia juttujasi. Pysyt iloisena ja kiinnostavana sekä palaat kotiin virkistyneenä.

4. Jaa iloa

Vaikka päivä olisi ollut pitkä ja rasittava, kerro myös hyviä kuulumisia. Iloitse toisen hyvistä asioista ja onnistumisista.

5. Tehkää suunnitelmia

Miettikää, mitä haluatte kokea seuraavaksi yhdessä? Mikä asia kiinnostaa molempia?