Kun pimeä talvi kääntyy kevään odotukseksi, joillekin alkaa vuoden vaikein aika.

Kevätmasennus on tutun kaamosmasennuksen peilikuva. Molemmat liittyvät vuodenaikaan, ja kummankin taustalla uskotaan olevan samanlaisia aivokemiallisia syitä.

Kevätväsymystä ei juuri ole tutkittu, mutta sitä pidetään nykyisin kevätmasennuksen ”pikkuveljenä”. Osa masennuksen oireista sopii myös kevätväsymykseen, mutta ne ovat lievempiä: väsyttää, olo voi olla vetämätön ja mieli alakuloinen, mutta epätoivon alhossa ei sentään joudu vaeltamaan. Kevätväsymykseen auttavat kotikonstit, koska väsynyt jaksaa vielä pitää itsestään huolta.

Miksi ihmeessä keväällä?

Syystalven depression syy on valon puute, keväällä mielialaa voi horjuttaa valon lisääntyminen. Voimistuvan valon arvellaan vaikuttavan eritoten aivojen serotoniinin ja melatoniinin välittäjäaineisiin ja niiden kautta muihin mielialaa muokkaaviin järjestelmiin, kuten hormonieritykseen.

Kevätmasentuja kokee olonsa valtaisana epäsuhtana verrattuna virkistyvään ympäristöön. Pitäisi piristyä ja herätä eloon, mutta kun ei millään jaksa.

Kevätmasennus on muita yleisempi yli 40-vuotiailla naisilla.

Koska tarvitset apua?

Vakavasti masentunut tarvitsee ammattilaisen hoitoa. Perussääntö on, että mikäli masennusoireista ainakin neljää on jatkunut yli kuukauden, apu on tarpeen. Masennuksen oireita voivat olla:

* unettomuus

* väsymys ja uupumus

* muutokset ruokahalussa

* lamaantuneisuus tai liika kiihtymys

* aloitekyky kateissa

* muisti reistailee

* mielihyvän tunne katoaa

* suhteettomia alemmuuden ja syyllisyyden tunteita

* kuoleman ajatuksia.

Jos olo on sietämätön, ei kannata odottaa, vaan hakeutua hoitoon heti. Avun osoite on omalääkäri terveyskeskuksessa, mielenterveystoimisto, psykologi, psykiatri tai vaikka auttava puhelin. Kevätmasennusta hoidetaan sen vakavuuden mukaan. Lievissä tapauksissa keskusteluterapia voi riittää, mutta vakavassa depressiossa tarvitaan myös lääkehoitoa.

Jos masennus toistuu syvänä joka kevät, voi olla hyvä harkita jopa estolääkitystä. Arvellaan, että liikunta ja syksyllä annettu kirkasvalohoito saattavat ehkäistä kevään mielialaongelmia.

Mitä voit tehdä itse?

Kevätväsymykseen on lupa kokeilla kaikkea, mistä ei ole vahinkoa ja mikä tuntuu auttavan. Parhaat itsehoitokeinot ovat liikunta, jolla on todettu selvä depressiota torjuva vaikutus, sekä sosiaalinen aktiivisuus. Käy ulkona, vietä aikaa perheen ja ystävien kanssa, mene elokuviin, pakota itsesi lempeästi liikkeelle.

Jotkut vannovat kalanmaksaöljyn, B-vitamiinien, melatoniinin ja muiden vastaavien valmisteiden tehoon. Säilytä unirytmi ja yritä nukkua riittävästi. Totuttele kevätvaloon maltillisesti ja käytä kirkkaalla säällä aurinkolaseja.

Erityisen tärkeää on muistaa, että mieliala ei kohene alkoholilla. Alkoholi sen sijaan sekä aiheuttaa masennusta että syventää sitä.

 

Lue myös:

4 myyttiä masennuksesta

9 tapaa lohduttaa masentunutta

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.