Vetkuttelija voi pahentaa tilannettaan tai epäonnistua pitkäaikaisissa kehitystehtävissä, mutta joskus vitkuttelusta on hyötyäkin. Annamari Heikkilä kertoo, mistä tietää, milloin prokrastinaatio on haitaksi sinulle.
Oikeastaan pitäisi imuroida, mutta päätätkin vähän katsoa televisiota. Töissä pitäisi kirjoittaa hankesuunnitelmaa, mutta jos nyt kumminkin vastaisit ensin pariin meiliin. Tuntuuko tutulta?
Vetkuttelu ja sijaistoiminnot ovat inhimillinen tapa, jonka avulla jokainen helpottaa paineita.
”Sijaistoiminnoiksi kutsutaan puuhastelua, joka ei juuri sillä hetkellä ole tarpeen, mutta jonka avulla pääsee tekemästä jotain kurjempaa”, kuvaa työterveyspsykologi Annamari Heikkilä Terveystalosta.
Viivyttely eli prokrastinaatio on aina jonkin välttelemistä. Heikkilän mukaan emme varsinaisesti välttele epämukavia tehtäviä vaan niistä syntyviä tunteita.
”Jos epäilet, ettei sinulla ole kykyä tai voimia jonkin tehtävän tekemiseen, et saa itseäsi motivoitumaan. Jos taas uskot pärjääväsi, ryhdyt ripeämmin hommiin. Uskomukset itsestä ovat hyvin merkityksellisiä.”
Laiska ei vitkuttele
Tietyt luonteenpiirteet altistavat sijaistoiminnoille. Todennäköisimmin vitkutteluun syyllistyvät ihmiset, jotka eivät ole järin tunnollisia.
”Toisaalta he kestävät muita paremmin sitä, että asiat ovat kesken. Siitä taas on elämässä monesti hyötyä”, Annamari Heikkilä huomauttaa.
”Moni ajattelee, että teen asian täydellisesti tai en ollenkaan. Ehdottomia ajatuksia kannattaa möyhentää. Jos aina tavoittelee täydellistä, nostaa kynnyksen liian korkealle.”
Laiskottelu on ihan tarpeellista.
Persoonallisuuserot aiheuttavat usein ristiriitoja perheessä. Hommia hitaasti edistävä näyttää ripeän kumppanin silmissä laiskalta.
Heikkilä erottaa vetkuttelun laiskottelusta.
”Laiskottelija ei kärsi huonosta omastatunnosta, vetkuttelija kärsii. Jos lopettaa vetkuttelun ja hoitaa hommat alta pois, pelaa itselleen aikaa laiskotella enemmän. Laiskottelu taas on ihan tarpeellista. Sen aikana esimerkiksi luovuus voi lisääntyä.”
Elämä kuluu välttelyyn
Vetkuttelu auttaa hetken, kun tietokoneen Tetris-pelissä syntyy taas uusi ennätys ja kurjat työt katoavat mielestä. Ennen pitkää hommat kuitenkin kasaantuvat ja kynnys puuhaan tarttumiseen nousee.
Lykkääminen ei ainakaan vähennä kielteisiä tunteita, sillä moni potee huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan. Sitä paitsi usein välttely pahentaa tilannetta.
”Tehtävästä voi tulla omassa mielessä suurempi kuin se onkaan. Kun puuhaan ryhtyy, huomaa usein, että ei se ollutkaan kummoinen”, Annamari Heikkilä tietää.
Arvot kertovat, mikä on sijaistoiminto.
Tyypillistä on lykätä tärkeitä asioita. Sijaistoiminnot täyttävät ajan, jonka voisi käyttää sellaiseen, mikä tuottaisi itselle paljon hyvää: työpaikka jää saamatta, koska et saa aikaiseksi tehdä työhakemusta, ja kuntoilu aloittamatta, koska ajatuskin on vastenmielinen.
”Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ihminen ei elä sellaista elämää, jota haluaisi. Hän vain välttelee kaikenlaista.”
Heikkilä kehottaa siksi miettimään omia arvoja. Ne määrittävät, mikä on sijaistoiminto ja mikä vain näyttää siltä.
”Yhdelle pyykin laittaminen koneeseen on juuri se, mitä hänen pitäisikin tehdä. Jos arvona on kehittyä ihmisenä ja kirjoittaa väitöskirjaa, se on välttelyä”, Heikkilä sanoo.
”Mieti, mikä sinulle on tärkeää. Mistä sytyt? Tee tekoja, jotka vievät sitä kohti.”
Rakasta viime tippaa
Jotkut tehtävät hoituvat jopa paremmin, kun niitä on aikansa muhitellut, ja moni toimii paremmin pienen paineen alla. Annamari Heikkilä arvelee, ettei maailma pyörisi ilman viime tippaa.
”Mutta ei saa huijata itseään ja sanoa, että olen aina tehnyt tämän viime tipassa ja se onnistuu. Kaikki ei onnistu. Pitkäjänteiset kehitystehtävät eivät tule valmiiksi yhdessä yössä.”
Onneksi viivytellessä saa yleensä kuntoon niitä vähemmän tärkeitä asioita. Ja joskus vitkuttelu johtaa siihen, ettei työtä tarvitse tehdä lainkaan.
”Kotona se on loistava strategia: ellei laita pyykkikonetta päälle, nuoriso saattaa kypsyä ja pestä farkkunsa itse.”
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2014.
