Sotkuinen koti voi olla oire siitä, että tunne-elämäsi on solmussa - tai että sinulla vain sattuu olemaan parempaa tekemistä. Olipa syy sotkuun mikä tahansa, näillä ohjeilla pääset eroon siivouskammosta.

Ensirakkauteni päättyi mehutahraan lattiassa. Saattoi se olla ketsuppiakin. Joka tapauksessa jotain tahmeaa, johon poikaystäväni sukka juuttui kiinni.

"Et sitten pyyhkinyt tätä. Ei kauheen naisellista", poika tokaisi.

Naisellista? Olin 17-vuotias ja muuttanut juuri omaan vuokrayksiöön. En ollut häävi kodinhengetär, mutta mielestäni silti aika kova mimmi, koska pystyin ostamaan omilla rahoillani omat ketsuppini.

Poikaystäväni suositteli tolua. Sitä hänen äitinsä kuulemma käytti. Suhde kariutui.

Psykologi Mikael Saarinen, miten naisellisuuteni liittyy toluun?

"Entisaikojen mies toi leivän ja nainen hoiteli kodin. Siksi siisteysvaatimukset ovat yhä tiukemmat naista kuin miestä kohtaan. Remonttimiestä pidetään miehekkäänä, kun hän jättää roskat mihin huvittaa ja näyttää samalta kuin tekemänsä remontti. Mutta jos nainen on vähänkään rähjäinen, tulkitaan heti, että hän on menettänyt elämänhallintansa."

Joskus hän onkin. Vakavimmillaan sotku on oire siitä, että ihmisen toimintakyky on laskenut, olipa kyseessä mies tai nainen. Jos siivous ei suju, elämänhallinta lipsuu usein muillakin osa-alueilla: laskut jäävät maksamatta ja ihmissuhteet ovat rempallaan.

Siksi lääkärien lempikysymys uuvahtaneille onkin: Jaksatko siivota? Sitä on tapana tivata heti sen jälkeen, kun on kysytty, nukutko yösi.

Tyhjä pöytä, tyhjä pää?

Sottapyttyily voi olla yritys viestiä muille, että olen tässä romahtamassa. Katsokaa mikä kaaos! Miten törkeät tiskit! Auttakaa!

Se voi olla myös keino eristäytyä. Kun ulkomaailma pelottaa, on helpointa käpertyä ajatukseen: ”Olisi kiva pyytää vieraita, mutta en voi, koska eteiseni tukkii romuvuori.”

Niin yksinkertainen otus ihminen ei kuitenkaan ole, että hänen sieluntilansa näkisi suoraan siivoustyylistä. Se ei estä siivousintoilijoita julistamasta: Sotkuinen pöytä, sotkuinen pää. Eikä sottailijoita puolustautumasta: Tyhjä pöytä, tyhjä pää.

"Sotkuisuutta ylitulkitaan helposti. Se ei viittaa aina psyykkisiin ongelmiin. Kyse voi olla myös ohimenevästä elämänvaiheesta, jolloin siisteys ei yksinkertaisesti kiinnosta", Saarinen muistuttaa.

Jämptisti hujan hajan

Siivottomuus vaatii synnynnäisiä lahjoja. Luontaisesti huoleton, innostuva ja kärsimätön ihminen syttyy harvoin imurointiin. Hän on taitava lykkäämään siivousta ja malttaa pyyhkäistä hanan, mutta tiskialtaan kohdalla kyllästyy ja innostuu jo jostain muusta.

Myös jännittyneisyys ja huolestuneisuus ovat persoonallisuudenpiirteitä, jotka yhdistävät sotkijoita.

Kun päässä on sekasorto, järjestystä voidaan hakea myös toisesta ääripäästä: hillittömästä puunaamisesta. Pahimmillaan siivousvimma kehittyy pakko-oireeksi, josta irtautuminen vaatii ammattiapua.

"Vaikka hinkkaisit listat hammasharjalla, se ei tyydytä mitään keskeisiä elämäntarpeitasi. Onnellisuuden kannalta siivoaminen ei ole kovinkaan merkittävä asia", Mikael Saarinen sanoo.

7 tapaa päästä eroon siivouskammosta

  1. Mieti, onko sotkuisuudesta sinulle hyötyä. Parantaako se ihmissuhteitasi? Rentouttaako se? Teetkö jotain hauskaa ja merkityksellistä ajalla, jonka nipistät siivoamisesta?
  2. Päätä siivota vain 15 minuuttia. Kun putsaat tiskialtaat ja peilit, järjestät eteisen kengät ja viet roskat, olet jo voiton puolella.
  3. Muista, että ”inhoan siivoamista” on pelkkä ajatus. Ajatukset ovat vain sanoja, ne eivät estä sinua tarttumasta rättiin. Listaa ylös, mitä muuta mukavaa siivouksesta seuraa kuin puhdas koti. Saattaisit viimein kehdata pyytää kaverisi kylään. Löytäisit aarteita, joita et edes tiennyt omistavasi. Kotisi tuoksuisi raikkaammalta.
  4. Voit ihan hyvin siivota, vaikka se tuntuisi vastenmieliseltä. Älä odota, että alat yhtäkkiä nauttia siivoamisesta, vaan kokeile siivoamista hampaat irvessä. Palkitse itsesi ihanuuksilla.
  5. Pyydä apua. Vaikka kotisi olisi sotku, sinä et ole sotku. Pyydä raivausavuksi luottoystäväsi, laita musiikki soimaan ja tarjoa herkkuja.
  6. Älä tee siisteydestä elämää suurempaa asiaa. Siivoaminen on melko turhanpäiväistä touhua, mutta arvokasta elämääsi se helpottaa.
  7. Saatat tarvita hiukan sotkua. Muisti on yksilöllinen. Jotkut meistä tarvitsevat enemmän visuaalisia ärsykkeitä ja löytävät tavaransa vain, jos ne ovat sikin sokin. Ihmisillä on omat luettelointijärjestelmänsä, jotka saattavat näyttää muiden silmissä sekasotkulta. Saatat kuulua heihin!

 

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä