Elämä kolhii välillä niin, että edessä on vaikea nähdä valoa. KK:n lukijat kertovat, miten he ovat selvinneet vaikeimmista ajoista.
”Koetan antaa asian olla ja unohtaa, uskoa, että onni osuu omalle kohdalle joskus.”
"Raivosin aikani eri tavoin: paukutin tyynyä, huusin metsässä ja haukuin autossa ääneen eksääni. Vähitellen helpotti, kaikki tämä jäi."
”Nuorena sitä masentui ja lamaantui, mutta tällä elämänkokemuksella pystyn jo nostamaan itseni ylös ja näkemään asioiden hyvätkin puolet.”
”Pyrin tietoisesti välttelemään joitakin asioita, niistä puhumista ja niiden tekemistä, koska se todennäköisesti aiheuttaisi vain uuden, entistä suuremman pettymyksen. Että taas kerran tämä sama asia epäonnistui, jonka jälkeen pettymys on musertava.”
”Liikunta on parasta lääkettä niin kropalle kuin kopallekin.”
”Otan aikalisän, kirjoitan mitä ja miksi koen ja totean sen jälkeen, etteivät nallekarkit taaskaan menneet tasan.”
”Käänsin asian positiiviseksi ja päätin, että vielä joskus olen mieleisessäni työpaikassa.”
”Otin miehen, jonka sain, ja lähdin opiskelemaan uutta alaa.”
Lue 17.9.2015 ilmestyvästä Kodin Kuvalehdestä Noora Jussilan juttu takaiskuista selviämisestä! Kommentit ovat KK:n elokuussa tehdystä nettikyselystä.
