Maaretta Tukiaisen tyylifilosofia: Pukeutuminen on itsetuntemusta

Kuvitellaan nainen lähdössä juhliin. Hän avaa täpötäyden vaatekaapin oven ja huokaa sen klassisen lauseen: ”Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään päällepantavaa!”

Tämä nainen ei ole Maaretta Tukiainen. Hän on löytänyt ratkaisun ongelmaan jo aikoja sitten.

"Minulla on monta erilaista mustaa mekkoa. Valitsen niistä parhaiten tilanteeseen ja mielialaan sopivan, lisään värikkäät sukkahousut, hauskat korut ja inspiroivat kengät, nappaan kivan laukun ja olen valmis."

”Olen takki-ihmisiä. Takissa on turvallinen olo. Tara Jarmonin jakku käy melkein mihin tahansa tilaisuuteen. Minna Parikan korkkarit sattuivat sopimaan sävyihin.”

Musta on Maaretasta helppo ratkaisu.

"Vaikka paletissani on kirkkaita värejä kuten turkoosia, vihreää, violettia, keltaista ja pastellisävyjä, musta yhdistää ja kokoaa kaiken."

Ratkaisu on myös edullinen. Kausivärit vaihtuvat, joten asusteilla leikkiminen tulee halvemmaksi kuin uuden juhlamekon ostaminen.

"Jos tunnen oloni mustassa mekossa liian viralliseksi, laitan legot korviin ja hiuksiin rusetin, kukan tai tiaran", Maaretta sanoo.

"Tykkään hassutella erityisesti nuorten suunnittelijoiden tekemillä vaatteilla ja asusteilla. Jos asu tuntuu kovin tyttömäiseltä, vedän vastapainoksi jalkaan ronskit nilkkurit."

”Lähdin Keski-Suomesta Helsinkiin ostamaan prinsessamekkoa Laura Ashleyltä vuonna 1987. Säilytän mekkoa nostalgisista syistä, etenkin kun mahdun tähän yhä.”

Elämäntaidon valmentajana Maaretta on huomannut, että ihmiset ilahtuvat siitä, että joku irrottelee vaatteilla. Hän saa itse vain myönteisiä kommentteja.

"Välillä innostun leikkimään ja yhdistän liian monta erilaista asiaa yhtä aikaa. Joku saattaa pitää sitä tyylimokana. Itse olen sitä mieltä, että kun on sinut itsensä kanssa, voi olla rohkeasti juuri sellainen kuin on."

Maaretasta pukeutuminen on osa itseilmaisua ja -tuntemusta.

"Ihmisen on hyvä pysähtyä olemaan läsnä itselleen ja kuuntelemaan sisäistä ääntään. Jopa pukeutumiseen tule selkeyttä, kun tietää, mitä elämältään haluaa. Alkuun pääsee visualisoimalla sen itselleen."

”Ystäväni kutsui minua tässä asussa sitruunalakuksi. Asuja voi suunnitella vaikka makeisten, drinkkien tai kukkien inspiroimina. Nahkahanskat on ostettu Roomasta. Käytän paljon ranteenlämmittimiä: lyhyitä ja melkein kyynärpäähän ulottuvia.” Linssiluteina sekarotuiset koirat Varpu ja Kerttu.

Maaretta neuvoo tekemään omasta tyylistään aarrekartan. Sitä varten kerätään kuvia tyyleistä ja vaatekappaleista: Mistä pidät? Millaisesta tyylistä haaveilet? 

"Alitajunta alkaa tehdä työtä ja valmistautuu vähitellen tyylin muutokseen. Itsetuntemuksen kehittäminen auttaa aina löytämään sen, mitä tavoittelee."

Maaretta viittaa kintaalla trendeille ja pukeutuu niin kuin itse haluaa. Hän ottaa vaikutteita kaikesta kiinnostavasta, mitä näkee. Esikuvat löytyvät 1960-luvun muodista, retrokuoseista ja Mad Men -tv-sarjan puvustuksesta. Sen ajan vaatteet ommeltiin laatukankaista, ne istuivat, ja yksityiskohdat olivat huoliteltuja. 

”Vihreä silkkisatiinimekko on Anna Ruohosen. Chie Miharan saappaissa on niin hyvä lesti, että niillä voi vaikka juosta.”

Törmätessään kiinnostavaan vaatteeseen Maaretta kiinnittää huomiota väriin, leik­kaukseen ja materiaaliin ja tarttuu sitten kiinni. Ostopäätöstä on turha jäädä miettimään ja kuvitella palaavansa asiaan myöhemmin.

"Vaatehankintani syntyvät useimmiten sattumalta. Olen ostanut parhaat talvitakkini kesähelteellä hiki valuen. Kun tietää, mitä tahtoo ja katsoo ympärilleen mieli avoinna, se ­oikea voi tulla vastaan missä tahansa."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2013.