Kuvat
Sanna Liimatainen
Marco Bjurström ja pikkuveli Janek Bjurström avasivat ravintolan vuonna 2014. Silloin Marco sanoi Kodin Kuvalehdessä: ”Kun vanhenee, alkaa nähdä asioita ympärillään. Aikuisena olen löytänyt läheisyyden veljen kanssa.”
Marco Bjurström ja pikkuveli Janek Bjurström avasivat ravintolan vuonna 2014. Silloin Marco sanoi Kodin Kuvalehdessä: ”Kun vanhenee, alkaa nähdä asioita ympärillään. Aikuisena olen löytänyt läheisyyden veljen kanssa.”

Marco Bjurström menetti pikkuveljensä Janekin vuonna 2020. Nyt hän kertoo, miten suru on muuttanut muotoaan: ”Hyvät muistot alkoivat kirkastua. Kuin selaisi vanhaa valokuva-albumia ja parhaat kuvat hohtaisivat. Harmaampia ja huonompia kuvia en enää edes huomaa.”

”Minulla ei enää ole pikkuveljeä.

Janek menehtyi mahasyöpään toukokuussa 2020. Kumpikaan meistä ei arvannut sitä silloin, kun kymmenen vuotta sitten väänsimme kättä ravintolamme keittiössä, kuten tässä kuvassa tapahtuu. Janek oli kuollessaan 49-vuotias.

Janekin viimeinen toive hänen rakkaimmilleen oli: syökää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hänen vaimonsa oli tilannut ruokaa, koska kukaan ei pystynyt keskittymään sen valmistamiseen. Kun siinä sitten pohdittiin, onko hetki sopiva ja saako kukaan mitään alas, Janek rohkaisi, että maistakaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Järjestys oli väärä, kun pikkuveljeni meni edeltä.”

Ravintolassamme oli pitkään tyhjä paikka Janekin kuoleman jälkeen. Kuin ilmassa olisi ollut reikä. Janek ei ollut enää höpöttelemässä asiakkaille.

Järjestys oli väärä, kun pikkuveljeni meni edeltä. Siihen asiaan oli kuitenkin pakko tottua, eihän muutakaan vaihtoehtoa ole.

Suru muuttui vähitellen. Hyvät muistot alkoivat kirkastua. Kuin selaisi vanhaa valokuva-albumia ja parhaat kuvat hohtaisivat. Harmaampia ja huonompia kuvia en enää edes huomaa, mitäpä niistä.

”Käyn keskustelut Janekin kanssa nykyään pääni sisällä.”

Edelleen mieleeni tulee usein, pitäisikö soittaa Janekille, kun jotain iloista tai surullista tapahtuu. Numeroa ei enää ole kännykässäni.

Käyn keskustelut nykyään pääni sisällä. Kerron, miltä mökkisaareni kallio tuntuu, kun makaan lueskelemassa auringossa. Sanon, että ravintolamme porskuttavat eteenpäin.

Kuvittelen, mitä Janek vastaisi. Aina hän vastaa.

Kun menen uuteen ravintolaan, tilaan ankkaa. Se oli meidän molempien lemppari. Syödessäni mietin veljeäni.”

Kodin Kuvalehdessä 18/2024 Marco Bjurströmin lisäksi myös muut Perhekuvioita-juttusarjaan haastatellut ihmiset kertovat, mitä he miettivät, kun katsovat kuvaansa nyt, vuosia myöhemmin. Millaiset ovat nykyään esimerkiksi Sipe Santapukin ja hänen äitinsä välit? Mitä kuuluu Topi Borgille? Tilaajana voit lukea jutun myös Digilehdistä, samoin kaikki muutkin 11 vuoden aikana ilmestyneet Perhekuvioita-jutut. 

Perhekuvioita-sarjaan kuvia on ottanut useampi valokuvaaja, mutta Sanna Liimatainen on sen vakituisimpia tekijöitä. Nyt hänen rakkaimmista Perhekuvioita-kuvistaan on koottu valokuvanäyttely Sanomatalon aulaan (Töölönlahdenkatu 2, Helsinki). Kuvat ovat siellä esillä 27. syyskuuta 2024 saakka. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla