Samuli Putron on helpompi puhua tunteistaan naisille kuin miehille. Ystävälleen Liisalle hän puhuu kaikesta, mutta yhdestä asiasta Samulilla oli pokkaa sanoa vasta nyt.
Liisa: Kun olen kanssasi, minulla on äärimmäisen turvallinen olo. Vaikka olisin ihan hullu ja hönö, saan olla sellainen kuin olen.
Samuli: Aiemmin katsoin sinua ylöspäin, mutta nykyään olemme tasavertaisia. Se tuntuu kevyeltä. Ei tarvitse edes yrittää päteä.
Tutustuimme Raahessa 1980-luvulla. Olin Liisan pikkuveljen Pekan kaveri. Me pikkujätkät vähän ihailimme Liisaa.
Liisa: Minun broidini ei kyllä ihaillut minua.
Samuli: No kieltämättä ei hän, mutta me muut katsoimme sinua ylöspäin. Kovisjätkien ihailemiseen liittyy minulla aina pelkoa. Sinua en pelännyt. Olit jätkätyttö, jolla oli nahkatakki ja levyhyllyssä kullanarvoista materiaalia: Led Zeppeliniä, Jimi Hendrixiä, The Who’ta.
Liisa: Kolmen vuoden ikäero oli silloin ihan merkittävä. Olin ehkä 18 ja sinä 15.
Samuli: Ikäero toi sinuun henkistä koskemattomuutta. Olit minulle sellainen, johon ei ihastuta.
”Larppasimme kunnon perhe-elämää.”
Liisa: 1990-luvun alussa meillä oli kodit vierekkäin kerrostaloissa Helsingin Pihlajamäessä. Muutto naapureiksi oli ”kaikki tiet vievät Roomaan”-tyyppinen sattuma.
Samuli: Meillä oli kummallakin parisuhde ja sekarotuinen koira, minulla Iggy ja sinulla Piko. Larppasimme kunnon perhe-elämää.
Liisa: Ulkoilutimme koiria yhdessä ja puhuimme siitä, mikä arjessa oli mielen päällä. Pihlajamäen jälkeen asuin kahdeksan vuotta poissa Suomesta. Silloin emme pitäneet aktiivisesti yhteyttä.
Samuli: Kun sitten törmäsimme Helsingissä kaupungilla, kerroit, että olit opiskellut kuvataiteita. Ajattelin samaa kuin pikkujätkänä: voiko kukaan coolimpi ollakaan?
Liisa: Kun taas törmäsimme, ehdotin, että tulisit käymään kotonani Yrjönkadulla. Asuin ensi kertaa yksin ja hieman hain elämässä paikkaani. Se oli joskus viime vuosikymmenen lopulla.
Samuli: Teit meille sushia. Joimme viiniä ja höpötimme ainakin kirjoista ja musiikkikeikoista.
”Aloimme ystävystyä ihan uudenlaisella tavalla.”
Liisa: Tuntui helpolta olla oma itsensä ja puhua vaikeistakin jutuista.
Samuli: Joo, oli sama fiilis. Aloimme ystävystyä ihan uudenlaisella tavalla. Minulla on mielikuva, että sushi-illasta seuraavana päivänä laitoit kivan tekstiviestin. Olit pitänyt siitä, kuinka sanailimme. Vähän kehaisit. Se jäi minulle mieleen, mikä voi tarkoittaa sitä, että olen pikkusen myös yrittänyt pärjätä. Ehkä silleen, että olin pistänyt parastani ja koettanut olla nokkela.
Liisa: Niin. Olemme kumpikin nopeita ja menemme helposti nokkeluuslinjoille.
Samuli: Se on sellaista pingistä.
Samuli: Mielen vieressäkään ei ole käynyt se, että haluaisin jollain tavalla riskeerata ystävyytemme. Tuntuu vaaralliselta sanoa, mutta kyllä niihin aikoihin kävin läpi ajatuksen siitä, että me tulemme aika hyvin toimeen eikä meillä kummallakaan ollut parisuhdetta. Että voisiko tämä olla muutakin kuin kaverisuhde. Mutta se oli vain ajatus, joka pyörähti päässäni, ja se siitä. Tulin aika vikkelästi lopputulokseen, jossa olemme ystäviä.
Liisa: Kiva, että sinulla on nyt…
Samuli: …pokkaa sanoa tämä.
Liisa: Rakas ihminen olet, mutta en ole koskaan ajatellut sinua parisuhdemielessä. Katsos, kun olen niin nirso.
Samuli: Just hyvä olet. Annat aikaa. Teet ruokaa, ja se näyttäytyy minulle anteliaisuutena. Tutustutat ihmisiin, se on kaunista. Et koskaan ole mustasukkainen ihmisistä, joiden kanssa elät. Jotkut ihmiset ovat.
Liisa: Ihmiset ympärilläni eivät ylipäätään ole mustasukkaista tyyppiä.
”Jo pikkujätkänä olen halunnut puhua tunteista ja ihmissuhteista.”
Samuli: Minulla on ollut ihmissuhteissa kokemuksia kaverimustasukkaisuudesta. Myös minä itse olen saattanut kokea mustasukkaisuutta kavereistani, mutta sinun kanssasi sellaista ei ole ollut. Kun olen seurustellut, myöskään naisystäväni eivät ole pitäneet sinua kilpailijana.
Liisa: Enhän minä kilpailekaan. Viime vuosina en ole kunnostautunut parisuhdetyyppisissä asioissa, mutta aiemminkaan ketään ei ole haitannut tämä ystävyys.
Samuli: Monet ystävistäni ovat naisia. Jo pikkujätkänä olen halunnut puhua tunteista ja ihmissuhteista. Jostain syystä se on tuntunut minusta helpommalta naisten kuin miesten kanssa.
Liisa: Minulla suurin osa ystävistä on naisia, mutta on miehiäkin. En ajattele ystävyyksissä sukupuolta. Minulle olemme kaksi ihmistä.
Luit osan Kodin Kuvalehden Ystäväsi aina -jutusta. Mikä sai Samulin tuntemaan, että Liisa ja hänen kaverinsa hyväksyivät Samulin mukaan porukoihin teininä Raahessa? Mitä Liisa teki, kun Samuli kävi läpi vaikeita asioita ja päätti aloittaa terapian? Mitä Samuli aina ajattelee, kun hänelle tulee hankausta töissä tai ihmissuhteissa? Entä milloin Samuli on Liisan mielestä hellyyttävä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 6/25! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Samuli ja Liisa
Samuli Putro, 54, on muusikko, joka asuu itsekseen Helsingin Käpylässä. Häneltä ilmestyi tänä keväänä esikoiskirja Elämäni miehet (WSOY 2025).
Liisa Kantanen, 57, työskentelee Kansallisgallerian paperikonservaattorina. Hän asuu isänsä Matin kanssa Töölössä Helsingissä.
