Kun näyttelijä Johannes Holopainen oli lapsi, hän toivoi, että isä Juha Matti olisi enemmän läsnä ja puhuisi tunteista. Vasta aikuisena Johannes kertoi isälle, mitä oli kaivannut. ”Olen tajunnut, että minun on turha kantaa kaunaa vanhemmilleni.”
Johannes:
”Kun näin lapsena taivaalla lentokoneen, ajattelin aina, että tulisipa iskä jo kotiin. Isä oli silloin urheilutoimittaja, ja hänen työhönsä kuului paljon pitkiä reissuja.
Vaikka isän reissut harmittivat, hänen ammattinsa oli minusta siisti. Naganon olympialaisista isä toi tuliaisiksi liikenteenohjaussauvat, jotka näyttivät ihan valomiekoilta. Kotona kuuntelin isän selostuksia radiosta.
Yhtenä kesänä 13-vuotiaana olin isän kanssa kesälomareissulla. Seikkailimme pari viikkoa ympäri Suomea, kuuntelimme autossa täysillä Queenia ja lauloimme mukana. Oli ihan parasta viettää isän kanssa niin paljon aikaa.
”Kun aloin kertoa isälle myös vaikeista tunteistani, lähennyimme tosi paljon.”
Lapsena kaipasin sitä, että isä ja äiti kysyisivät enemmän, että miten minulla menee. Toivoin, että kotona puhuttaisiin tunteista, vaikeistakin.
Hyvän ystäväni vanhemmat muistivat ulkoa, keneen olin ihastunut ja kyselivät, miten sen jutun kanssa menee. Vaikka vastaaminen ujostutti, minusta tuntui kivalta, että he olivat kiinnostuneita. Ehkä siksi viihdyin hyvin ystäväni kotona.
Vasta aikuisena kerroin isälle, että olisin kaivannut lapsena enemmän läsnäoloa ja tunteista puhumista. Kun aloin kertoa isälle myös vaikeista tunteistani, lähennyimme tosi paljon.
Aluksi puhuminen oli vaikeaa ja pelkäsin torjutuksi tulemista. Mutta kun olin saanut sanoitetuksi tunteeni ja tarpeeni, saman tien oli helpompaa olla isän kanssa tekemisissä.
”Olen joutunut opettelemaan, että saan kokea surun ja vihan tunteita.”
Viime vuosina olen tajunnut, että minun on turha kantaa kaunaa vanhemmilleni. Isä ja äiti ovat molemmat sodan käyneiden ihmisten lapsia. He ovat tehneet enemmän kuin parhaansa, sillä heidän lapsuudessaan vaikeista tunteista ei puhuttu.
Sotatrauman käsitteleminen vie usein kolme sukupolvea, ja sen murtaminen on tullut nyt minun kohdalleni. Olen joutunut opettelemaan, että saan kokea myös surun ja vihan tunteita. Ne tekevät meistä ihmisiä ja pitävät meidät elossa.
Enää en säikähdä ikäviä tunteitani, vaan mietin, mistä ne kertovat. Jos jokin ei ole minulle ok, sanon ääneen, mitä tunnen ja tarvitsen.”
Miksi tunteista puhuminen oli Johanneksen isän Juha Matin mielestä hankalaa varsinkin nuorempana? Miten hän alkoi opetella tunteista puhumista? Mitä Juha Matti miettii, kun katsoo joka viikko Tanssii tähtien kanssa -livelähetyksiä? Lapsena Johannes viihtyi kotona omassa huoneessaan. Mistä suloisesta syystä hän ei koskaan tuntenut, että on yksin? Entä mikä oli Johanneksen isän Juha Matin ainoa kasvatusperiaate? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 20/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Johannes ja Juha Matti
Johannes Holopainen on 37-vuotias näyttelijä, joka kilpailee nyt syksyllä 2025 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa (MTV3). Johannes nähdään myös tv-sarjassa Jään vangit (Ruutu) sekä pian ensi-iltaan tulevassa Syke-elokuvassa Kipinöitä yössä. Ensi vuonna Johannes esiintyy Elisa Viihteen alkuperäissarjassa Räjähdyspiste sekä Antti J. Jokisen elokuvassa Kalevala: Kullervon tarina. Johannes asuu kerrostalossa Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän liikkuu, lepää, kävelee metsässä ja viettää säännöllisesti päiviä, joina hän ei tee yhtään mitään.
Juha Matti Holopainen on 64-vuotias Laajasalon opiston emeritusrehtori, erityisasiantuntija ja entinen urheilutoimittaja. Hän asuu Helsingissä vaimonsa Irjan kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta. Juha Matti säveltää lastenlauluja, tekee väitöskirjaa ja toimii Kiuruveden Iskelmäviikon laulukilpailun sekä Suomalainen Iskelmä -sävellyskilpailun tuomariston puheenjohtajana. Juha Matti harrastaa jääkiekkoa ja koripalloa.
