Kun Jarkko Nieminen pelasi lapsena tennistä, hänen isosiskonsa Anna-Riikka luki kirjoja kentän laidalla. Sisarusten yhteispeli on kuitenkin toiminut aina. ”Jos Jarkolla on stressiä, erotan sen puhelimessa jo äänestä”, Anna-Riikka Carlson kertoo.
JARKKO:
”Isosiskoni Anna-Riikka on ollut minulle aina Riikku. Riikulle ja muille läheisilleni en ole koskaan ollut tennispelaaja, vaan ainoastaan Jarkko.
Lapsuudenkodissani ei korostettu menestystäni, ja hyvä niin. Voitoista kyllä onniteltiin. Sitten pokaalit siirrettiin kirjahyllyyn ja jatkettiin normaalia elämää, jossa puhuimme kaikesta muusta kuin tenniksestä. Ehkä innostukseni tennikseen pysyi lapsena yllä juuri siksi, etteivät isä tai äiti painostaneet minua millään lailla.
”Meillä ei ollut ruoka-aikoja tai siivoukseen liittyviä sääntöjä.”
Minua ja Riikkua yhdistää Metsätien henki. Lapsuudenkotimme, omakotitalo Maskussa metsän laidalla, sijaitsi Metsätiellä. Metsätien henki tarkoittaa sitä, ettei meillä ollut kotona tiukkoja sääntöjä, vaan meihin lapsiin luotettiin. Äiti ja isä ovat myöhemmin sanoneet, että se oli helppoa, koska olimme rauhallisia ja kilttejä tapauksia.
Meidät saattoi jättää istumaan penkille kaupassakäynnin ajaksi pelkäämättä, että karkaisimme johonkin. Kun olimme isompia, meillä ei ollut ruoka-aikoja tai siivoukseen liittyviä sääntöjä.
Yhtä asiaa kuitenkin painotettiin: ihmisiä on kohdeltava hyvin. Muuten saimme tehdä sitä, mikä herätti iloa ja intohimoa.
”Riikku on aina ollut todella kiltti, joskus liiankin.”
Minä tykkäsin urheilla, Riikku lukea. Riikku olikin minua parempi koulussa ja erityisesti kielissä. Kun yläasteella ja lukioaikoina pyysin Riikulta apua koulujutuissa, hän auttoi aina.
Melkein seitsemän vuoden ikäeron ja erilaisten kiinnostuksen kohteiden takia emme juuri leikkineet yhdessä, mutta katsoimme elokuvia. Riikku suostui katsomaan suosikkejani, kuten Tenavia.
En muista, että olisimme riidelleet kertaakaan edes pieninä. Emme ole riidanhaluisia ihmisiä edelleenkään. Päinvastoin Riikku on aina ollut todella kiltti, joskus liiankin. Teini-ikäisenä hän esimerkiksi lähti kavereidensa kanssa ulos hengailemaan, vaikka ei olisi millään jaksanut. Hänen oli ehkä vaikea tuottaa ihmisille pettymystä.”
ANNA-RIIKKA:
”Minusta tuli esiin suojeleva isosisko, kun luin Jarkon tennisuran alkuvuosina iltapäivälehden nettisivuja. Jarkko oli hävinnyt ottelun, ja kommenteissa arvosteltiin erityisesti hänen syöttöään. Pidin sitä kohtuuttomana.
Kun puolustin häntä, nimimerkkini oli Neiti Kesäheinä. Nimen keksin äkkiä, sillä se oli ensimmäisiä ja harvoja kertoja, kun olen osallistunut nimimerkillä mihinkään. ’Menepä itse sinne syöttämään’, kirjoitin arvostelijoille.
”Tenniksen pelaaminen oli kivaa, mutta minulla ei ollut lainkaan kilpailuviettiä.”
Minäkin pelasin tennistä pienempänä. Se oli kivaa, mutta minulla ei ollut lainkaan kilpailuviettiä. En koskaan halunnut valmennukseen tai kisoihin. Minua kiinnostivat enemmän kirjat ja lukuisat kirjevaihtokaverini.
Jarkko oli toista maata. Hän pyöri tenniskentällä jo taaperona. Kotonakin hän oli aina lyömässä pehmopalloa olohuoneen seinään tai roikkumassa olkkarin seinälle kiinnitetyissä puolapuissa.
Olisin voinut tuntea ulkopuolisuutta, mutta vanhempani olivat aivan yhtä kiinnostuneita lukemistani kirjoista kuin Jarkon liikuntaharrastuksista. Kun luin tenniskentän laidalla L. M. Montgomeryn kirjaa Anna ystävämme, äiti tuli tauoilla kysymään, millä sivulla olen ja mitä juonessa oli meneillään.
En vaihtaisi maailmassa mihinkään sitä, että asioistani on oltu aina kiinnostuneita. En keksi yhtäkään syytä olla kateellinen Jarkolle.
”Jarkolla on minuun rauhoittava vaikutus.”
Nykyään soittelemme joka viikko. Viestejä vaihdamme melkein joka päivä.
Jarkolla on minuun rauhoittava vaikutus. Hän osaa kuunnella tuomitsematta, vaikka olisin kiireineni kaaoksessa.
Haluan itsekin pysyä kartalla siitä, mitä veljelleni kuuluu. Erotan jo tuskastuneesta äänensävystä, jos Jarkko on stressaantunut. Silloin laitan puhelun perään viestin, että onko kaikki varmasti hyvin. Sen verran minussa varmasti säilyy huolehtivaa isosiskoa aina.”
Mitä Anna-Riikka tekee silloin, kun Jarkko joutuu tahtomattaan huomion keskipisteeksi? Mikä perheasia vaikutti siihen, että Jarkko lopetti tenniksen ammattimaisen pelaamisen? Millainen vauva Jarkko oli isosiskon mielestä? Entä kuinka Jarkon ja Anna-Riikan isä ja äiti ihastuivat toisiinsa? Lue lisää Kodin Kuvalehden 20/2024 Perhekuvioita-jutusta! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Sisko ja veli
Anna-Riikka Carlson on 49-vuotias WSOY:n kirjankustantaja, joka asuu Helsingissä 20-vuotiaan poikansa kanssa. Hän perusti oman Avain-kustantamonsa vuonna 2003 ja toimi sen kustannuspäällikkönä vuoteen 2012. Anna-Riikka harrastaa kirjallisuutta ja retkeilyä ja viettää ison osan vapaa-ajastaan rakkaiden ihmisten kanssa. Hän on kirjoittanut kirjan Pelaamisen lumo (Avain 2009), joka perustuu Jarkon muistoihin peliuralta. Anna-Riikan uusin kirja Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY 2024) julkaistiin huhtikuussa.
Jarkko Nieminen on 43-vuotias entinen tennisammattilainen ja nykyinen miesten tennismaajoukkueen kapteeni. Hän asuu Helsingissä puolisonsa Anu Niemisen ja kolmen lapsensa kanssa. Jarkko pelasi tennistä ammattilaisena vuosina 2000–2015 ja ylsi parhaimmillaan 13. sijalle ATP-maailmanlistalla. Hän harrastaa lukemista, levyjen keräilyä, musiikin kuuntelua ja konserteissa käymistä.
