Tässä juttusarjassa parit kertovat, missä kohtasivat ensimmäisen kerran. Piia Kainulainen lainasi Aki Ahoselta rahaa huoltoasemalla. Se johti ostoskärrytreffeihin ja uusperheeseen.
Piia: Minulla oli isäni auto, isän ryppyinen seteli ja kiire kotiin lasten luo. Keravan oma poika Martti Saarinen esiintyi Idolsissa. Kotimatkalla kurvasin tankkaamaan. Seteli ei mennyt automaattiin.
Aki: Olin lasteni kanssa matkalla kotiin Helsinkiin Keravalta vanhempieni luota. Käännyin kylmäasemalle hakemaan kanisteriin lämmitysöljyä. Joku hääräsi automaatin luona. Sillä oli pipo niin syvällä päässä, että vasta lähellä tunsin: Piia entisestä taloyhtiöstämme.
Piia: Aki tuli automaatille ja maksoi tankkaukseni. Illalla Idolsin jälkeen etsin hänet Facebookista ja laitoin viestin: ”Kiitos ritarille, mukava oli nähdä.” Olin jäänyt velkaa, ja lupasin tarjota kahvit.
Aki: Asuimme aiemmin samassa taloyhtiössä. Sinä aikana, vuonna 2002, vaimoni kuoli sairauskohtaukseen 30-vuotiaana. Laura oli silloin kuusi ja Rosa kaksi.
Piia: Minulle taas tuli ero. Asuin kolmen lapseni kanssa ja työskentelin perhepäivähoitajana. Laura tuli minulle hoitoon. Kerran haimme hänelle sukkahousuja heiltä kotoa ja näin vaatekaapissa silitetyt lastenvaatteet värien mukaan pinottuina.
Aki: Yksin jäätyäni olin imuri kourassa kolme kertaa viikossa. Halusin näyttää eniten itselleni, että pärjään.
Piia: Kun huoltoasemakeikan jälkeen tapasimme kahvilla, saimme selville, että toinenkin on sinkku. Myöhemmin tulin Akin luo katsomaan leffaa, Prinsessaa. Istuimme sohvalla kaukana toisistamme. Jännitti.
Aki: Sinusta nauroin ihmeellisissä kohdissa. Siitä tapailu silti alkoi.
Piia: Kävimme salaa Järvenpään Prismassa treffeillä. Emme halunneet sotkea lapsia mihinkään säätöön vaan varmistella ensin. Kiersimme ostoskärryjemme kanssa ja menimme kävelyille Tuusulanjärven rantaan.
Aki: Ensisuudelma oli Aleksis Kiven kuolinmökillä.
Piia: Aki puhui kihloista jo neljän kuukauden kuluttua tankkaustapaamisesta. Vaihdoin puheenaihetta.
Aki: Sain tiukat ohjeet. Julkista polvikosintaa ei saa suorittaa. Saman vuoden lokakuussa kirjamessuille mennessä menimme kihloihin. Piia ja lapset muuttivat tänne. Nyt meillä on kunnon murrosikäsetti: Laura on 18 ja Rosa 14, Eetu 17, Enna 15 ja Nella 13. Välillä hermot meinaavat mennä.
Piia: Joskus harmittaa, jos päiväkodista tultuani työpäivä jatkuu kotona. Mutta suht helppoa tämä on ollut.
Aki: 28. helmikuuta menemme naimisiin. Vihkiminen tuo pysyvyyttä. Ja helpottaa, jos jotakin sattuu.
Piia: En muuten ole tainnut vieläkään tarjota niitä kahveja.
Aki: Et. Minä maksoin treffikahvit. Ei se haittaa.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2014.
