Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola muistuttaa, että uusi kasvitulokas on harvoin haitallinen.
Kesän aikana on eri puolilla Suomea taas kitketty, niitetty ja myrkytetty vieraslajeja: kasveja, jotka tuotiin alunperin maahan koristekasveiksi mutta karkasivat sittemmin luontoon. Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola suhtautuu tulokkaisiin armollisemmin.
”Olen koettanut muistuttaa, että kaikkihan me olemme täällä vieraslajeja. Ihminenkin tuli pohjolaan vasta jääkauden jälkeen”, Jussi Tammisola sanoo.
Kasvitieteilijänä hän tietää, että Suomen luonto olisi hyvin yksitotinen, ellei purjelaivoissa olisi aikoinaan ollut painolastina maata ja sen seassa niittykasvien siemeniä.
”Kaikki pitävät esimerkiksi päivänkakkaraa alkuperäisenä luonnonkasvinamme. Ei, se on tullut tänne ihmisen mukana. Se on vieraslaji.”
Kuka söisi lupiinia?
Koristekasveja on tuotu Eurooppaan satojen vuosien ajan. Useimmat niistä toimivat, niin kuin on tarkoitettu, eli ovat ilo silmälle.
”Jo kauan sitten ekologit totesivat tutkimuksissaan, että vain muutama prosentti koristekasveista pystyy leviämään täällä luontoon. Niistä vain yksi prosentti pärjää niin hyvin, että koituu haitaksi”, Jussi Tammisola kertoo.
Hän ei itse aluksi pitänyt lupiinista, mutta on vuosien varrella oppinut ymmärtämään sitä.
”Tuohan se väriä tien pientareille. Tie- ja vesirakennushallitus teki kuitenkin ison virheen, kun päätti aikoinaan kylvää juuri tämän lupiinilajin tienvarren somistukseksi. Se on niin myrkyllinen, etteivät sitä syö Suomessa muut kuin kanit ja etanat”, Jussi Tammisola sanoo.
Siinä juuri on tulokaslajien menestyksen salaisuus: kun ne ovat juuri tulleita, niille ei ole täällä valmiina tuholaisia.
”Kyllä ne aikaa myöten hiukan kesyyntyvät, kun jokin tuholainen päättää erikoistua niihin. On kuitenkin hölmöä puhetta, että lupiinia pitäisi nyt yrittää hävittää täältä. Se ei enää onnistu.”
Jättiputki on ongelma
Jussi Tammisolan mielestä vieraslajeissa on olennaista miettiä sanaa ”haitallinen”.
”Esimerkiksi jättiputki on oikeasti inhottava kasvi, koska se tekee iholle valopolttamia. Nyt ovat käsillä viimeiset ajat koettaa torjua sitä”, Jussi Tammisola toteaa.
Kurtturuusu taas on kaunis ja paljon harrastettu koristekasvi, mutta tuottaa ongelmia levitessään herkille hiekkarannoille.
”Se on niin piikkinen, että onhan se riesa, jos se jonkin paikan valtaa. Silti on vähän rajalla, kannattaako sitä enää koettaa hävittää muuten kuin paikallisesti erityisen herkiltä alueilta.”
Sen sijaan punaisena rehottava jättipalsami ilahduttaa Jussi Tammisolan silmää.
”Kuivilla alueilla se on pelkästään koristus, vaikka jokien ja purojen varsilla ryöstäytyykin. Jättipalsamia on kuitenkin helppo torjua, koska se on yksivuotinen eli sen täytyy lisääntyä siemenistä. Jos se nypitään pois, ennen kuin siemenet ehtivät levitä, sen saa häviämään kasvupaikaltaan parin kolmen vuoden työllä.”
