Raha tuottaa tutkitusti onnea vain, jos sen käyttää toisten hyväksi, sanoo onnellisuudesta kirjoittanut Tommi Melender.
Älä haksahda kulttiin
Meille omaksuttu positiivisuuden kultti on lähtöisin Yhdysvalloista. Se näkyy ankarana itsetarkkailuna ja julistaa, että kaikki on sinulle mahdollista, jos vain tsemppaat tarpeeksi. Jos et onnistu, vika on aina itsessäsi.
Olemme siirtyneet tarpeiden maailmasta halujen maailmaan. Perustarpeemme ovat tyydytetyt, mutta haluja meillä on enemmän kuin koskaan.
Halut voivat orjuuttaa, ja se aiheuttaa onnettomuutta.
Onnellisuus kietoutuu helposti yhteen menestyksen kanssa.
Sodan jälkeen alkoivat nopean talouskasvun vuosikymmenet, jotka synnyttivät turvatut työsuhteet, nousevan elintason ja lisääntyvän vapaa-ajan. Nyt nämä ihanteet murenevat kovaa vauhtia, kun yhteiskuntia riivaavat joukkotyöttömyys, keskiluokan kurjistuminen ja hyvinvointivaltion rahoitusongelmat.
Suomessakin työmarkkinat jakautuvat matalapalkkaisiin palveluammatteihin ja huippu-osaamista vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Keskiluokkaiset ammatit ovat uhattuina, mutta silti useimmat pitävät kiinni keskiluokkaisesta hyvän elämän ihanteesta. Siitä suistuminen voi olla ankara kolaus etenkin, jos on tottunut ajattelemaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja kaikki on vain itsestä kiinni.
Onnellisuus kietoutuu helposti yhteen menestyksen kanssa. Rivien välistä paistaa, että onnellisella ihmisellä pitää olla rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa.
Positiivisia ajatuksia suoltava ihminen voi olla sisimmässään ahdistunut.
Onnellisuustehdas myy kiiltokuvia
Jos onnellisuus kytketään ensisijaisesti ulkoisiin päämääriin kuten työelämässä menestymiseen, ollaan hakoteillä. Silloin ihminen pyrkii luomaan itsestään onnellisen näköisen hahmon, säihkyvän ulkokuoren.
Onnellisuusteollisuus myy kiiltokuvaa hyvästä elämästä ja lupaa samalla keinoja sen saavuttamiseen. Kaiken ytimessä on ajatus, että jos toimin ja ajattelen kuin menestyjä, minusta tulee sellainen ja saavutan onnellisuuden. Tämä on eräänlaista maagista ajattelua.
Positiivisia ajatuksia mekaanisesti suoltava ihminen voi olla sisimmässään ahdistunut, pelokas ja vihainen. Ihmisiä ei pitäisi ylipäätään ohjata tavoittelemaan onnellisuutta.
Rikkaus ei takaa onnea.
Kirjailija David Foster Wallace sanoo: "Me kaikki palvomme jotain, ja se mitä päätämme palvoa, on tärkein päätös elämässämme."
Jos palvot rahaa tai menestystä, niitä ei ole koskaan tarpeeksi, koska aina on joku rikkaampi ja menestyneempi.
Vain toisten hyväksi käytetty raha lisää aidosti onnellisuutta.
Harvardin yliopiston tutkimuksessa oli haastateltu erään suuren investointipankin varakkaita asiakkaita. Heistä köyhimmät olivat vain "tavallisia" miljonäärejä. Kun heiltä kysyttiin, paljonko he tarvitsisivat lisää rahaa tullakseen onnellisemmiksi, yleisin vastaus oli, että noin 30 prosenttia enemmän.
Vastaus oli sama riippumatta siitä, paljonko heillä jo oli. On selvää, että he eivät tulisi kylläisiksi koskaan.
Lohdullisempaa tutkimustietoa on se, että toisten hyväksi käytetty raha lisää aidosti onnellisuutta.
Onni ei ole ihmisten sisällä vaan ihmisten välillä. Se syntyy sivutuotteena, kun teet itsellesi tärkeitä asioita.
