Kirjasto voi kuulostaa ennalta arvattavalta paikalta. Oikeasti siellä tapahtuu paljon sellaista, mikä tuottaa työntekijöille päänvaivaa ja suurta hupia.
Kirjaston työntekijät tuntevat esimerkiksi kootut selitykset sille, miksi kirja on aivan romuna.
"Ihmiset voivat aika hyvällä pokalla väittää, että kirja oli tällainen jo lainatessa, kertoo erikoiskirjastovirkailija Kari Juhola Käpylän kirjastosta Helsingistä.
"Kerran koira oli syönyt kolmasosan kirjan kannesta. Kun soitin perään, asiakas väitti tiukasti, että se ei ole hänen syynsä. Taustalta kuului ison koiran haukkua."
Jalka poikki vai tulipalo?
Myös kastuneiden ja yliviivaustussilla koristeltujen kirjojen lainaajille soitetaan. Pääsääntöisesti lainassa pidetään vain hyväkuntoisia teoksia.
Kirjojen myöhästymistäkin selitellään: yleistä on kertoa, että jalka oli juuri mennyt poikki.
Joskus selityksiin liittyy surullisia tarinoita. Kari Juhola muistaa savulta haisevan, nokisen miehen, joka tuli maksamaan isoja myöhästymismaksuja. Kirjat olivat palaneet tulipalossa kodin mukana.
Myöhässä olevia kirjoja yritetään joskus livauttaa tiskille. Juhola varoittaa tästä, koska tiskille jätettyjä kirjoja on toisinaan varastettu.
Kuumia terveisiä
Hupia työntekijöille tuottavat tavarat, joita kirjojen väliin on jäänyt.
"Itse löysin kerran aika rohkean postikortin, jonka nainen oli kirjoittanut miehelleen", Kari Juhola muistelee.
Litteiksi kirjanmerkeiksi ovat kelvanneet myös matkaliput, passi, näkkileipä ja siivu makkaraa.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20 / 2015.
