Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.
Lapsena suosikkiateriani oli aamupala, koska sen kanssa sai lukea Aku Ankkaa. Kaikista parhaimpia olivat hitaat lauantaiaamut: keitin kupin teetä, kokkasin herkkuvoileipiä ja kannoin pöytään kasan sarjakuvia.
Vähän vanhempana siirryin sanomalehteen. Se oli luonnollista, koska kotona oli aina luettu päivän lehteä aamupalapöydässä. Ja miten paljon siitä olikaan hyötyä! Yhteiskuntaopin tunnilla pärjäsin hyvin, koska luin samoista aiheista joka ikinen aamu. Kun kouluun piti viedä lehtileikkeitä, saksin ne nopeasti aamupalapöydässä.
Kyseenalaistin tapani vasta aikuisena, kun näin netissä pohdittavan, saako ruokapöydässä lukea. Totta kai saa! Ja jopa kannattaa!
Lukija tarvitsee toki vähän pelisilmää, sillä yhteisellä päivällisellä tai illalliskutsuilla sarjakuvat kannattaa vaihtaa seurusteluun. Mutta kuka nyt aamulla jaksaisi sosialisoitua? Minä en ainakaan, joten aion jatkossakin keskittyä urheilutuloksiin ja sote-uudistukseen.
Vaikka lukeminen on hyvästä, ei sitä voi tehdä ihan miten vain. Minulle on selvää, että pöydässä luetaan vain paperilehteä. Voi sitä ärsytystä, kun joku kantaa pöytään kännykän tai tabletin. Kuinka häiritsevää ja nykyaikaista! Eikö täällä saa edes lukea rauhassa?
