Jokaisen mummon sisällä on yhä nuori tyttö. Sen alkaa ymmärtää vasta keski-ikäisenä.
Sanomalehtien kuolinilmoituksissa näkee usein tämän Eeva Kilven kauniin, kauniin runon:
”Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”
Usein näkee myös, että viimeinen rivi on vaihdettu toiseksi. Näin:
”Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.”
Ehkä ajatus intohimoisesta isoäidistä on ollut jälkeen jääneille jollain tavalla liikaa, kiusallinen mielikuva?
Mummo on rakastanut ja valehdellut
Mummojen intohimoa kannattaisi kuitenkin ajatella.
Mummot ovat elämänsä aikana rakastaneet ihmisiä, kirjoja, kauniita maisemia ja jotakin laulua.
He ovat olleet onnellisia ja pettyneet, matkustaneet uusiin paikkoihin, ikävöineet, kiukustuneet, olleet epäoikeudenmukaisia ja joskus niin onnellisia, että on itkettänyt.
Ennen kuolemaansa he ovat oppineet uutta, valehdelleet, kuiskanneet kauniita sanoja ja harjanneet aamulla hiuksensa.
Mummo on kuin maatuskanukke
Jokaisen isoäidin sisällä on edelleen nuori tyttö ja keski-ikäinen aikuinen. Sekin on hämmentävä ajatus.
Itse asiassa mummo muistuttaa ehkä maatuskanukkea, jossa on monta naista uloimman kuoren sisällä.
Haluaisin yrittää kertoa teineille, että usein tunnen olevani yhtä nuori kuin hekin.
Saan ajatuksesta oikeastaan jotenkin kiinni vasta nyt, nelikymppisenä. Kun juttelen teinien kanssa, heidän katseensa lipuu joskus ohitseni. Silloin olen heidän silmissään vanha, en voi ymmärtää, elämäni on tylsää.
Toisinaan haluaisin yrittää kertoa teineille, että usein tunnen olevani yhtä nuori kuin hekin. Että hämmästyn, kun näen keski-ikäisen kuvajaiseni heijastuvan työmatkalla metron ikkunasta.
Mutta eihän sellaista voi selittää. Jokainen ymmärtää asian aikanaan.
Mummo on mielenkiintoinen
Mietin isoäitiäni, Sirkka-mummua. Ennen kuin mummu kuoli, kävin usein hänen luonaan iltapäivisin pelaamassa korttia. Mummu joi samalla sherryä ja minä olin vähän yli 20-vuotias. Sitten mummu valmisti appelsiini-tomaattisalaattia.
Ajattelen, että minun olisi pitänyt yrittää tutustua Sirkka-mummuun paremmin.
Meillä oli mukavaa. Pelatessamme juttelimme, mutta emme mistään erityisestä.
Nyt ajattelen, että minun olisi pitänyt yrittää tutustua Sirkka-mummuun paremmin. Mikä oli hänen intohimonsa?
Mummot ovat mielenkiintoisia ihmisiä. Eivät pelkkiä vanhuksia, joiden elämä on riippuvuussuhteessa omaamme: hoidettavia huolenaiheita tai hyödynnettäviä lapsenvahteja.
Meidän pitäisi muistaa mummojen intohimoisuus.
