Pitäisikö minun salaa kompensoida tilannetta, kun toinen lapsi saa kummiltaan hulppeita lahjoja ja toisen lapsen lahjat ovat vaatimattomat?
Lasteni kummit ovat taloudelliselta tilanteeltaan erilaisia. Niinpä myös lasten saamat kummilahjat ovat kahdesta ääripäästä.
Hyvissä varoissa oleva kummi hukuttaa lapseni lahjoihin. Toisen lapsen kummi on työtön, joka ehtii viettää kummilapsensa kanssa aikaa, mutta lapsi kadehtii sisaruksensa saamia hulppeita lahjoja. Opiskelijakummilla taas ei ole varaa antaa kummilapselleen edes aikaa saati isoja lahjoja, vaikka halua olisikin.
Seuraan sydän syrjällään lasten reaktioita. Ymmärrän lapsen riemua lahjoistaan, mutta ymmärrän myös sisaruksen kateutta.
Olen miettinyt, pitäisikö minun jollain lailla kompensoida tilannetta tai auttaa salaa köyhempiä kummeja, jotta lasten lahjat olisivat edes hieman tasavertaisempia? Vai toteanko vain lapsille, että elämä on ja voihan olla, että vielä joskus sinun kummisi on miljonääri?
Antaa vai antaa olla?
