Katoaako läheisyys pikku hiljaa, jos puolisot tottuvat nukkumaan eri huoneissa, pohtii lukijamme.
Jakavatko onnelliset parit sängyn? Olen miettinyt tätä paljon. Nukumme nimittäin mieheni kanssa eri huoneissa. Alun perin päädyimme ratkaisuun, kun lapsemme oli vauva ja yöt rauhattomia. Mies vetäytyi vierashuoneeseen, että saisi nukuttua ja jaksaisi käydä töissä.
Nyt lapsi on jo helpompi, mutta mieheni nukkuu yhä vierashuoneessa. Hän perustelee ratkaisua sillä, että tutkimustenkin mukaan yksin nukkuessa uni on parempaa kuin toisen kanssa. Sinänsä en väitä vastaan. En kaipaa hänen kuorsaustaan! Omat makuuhuoneet ovat järkiratkaisu myös siksi, että elämme aika eri rytmeissä. Itse haluan mennä ajoissa nukkumaan, mieheni tykkää kukkua pidempään.
Voimmeko vieraantua vahingossa?
Sitä kuitenkin pohdin, mitä eri sängyt pidemmän päälle tekevät suhteellemme. Katoaako osa luontevasta läheisyydestä? Muistan lukeneeni jostain, että terapeutit eivät juuri läheisyyden katoamisen takia suosittele eri makuuhuoneita.
Voimmeko vieraantua vahingossa? Nyt jo tuntuu, että arkista hellyyttä voisi kyllä olla enemmän. Onko samaan sänkyyn palaaminen koko ajan vaikeampaa, kun aikaa kuluu? En haluaisi, että niin käy.
Äiti vai vaimo
Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com
