Kun toimittaja Anna Sillanpää teki uuteen Kodin Kuvalehteen jutun taitavista eläimistä, hän pääsi haastattelemaan puhelimessa papukaijaa. Miten linnun ja toimittajan sekopäinen keskustelu sujui?
Tein uusimpaan Kodin Kuvalehteen jutun taitavista eläimistä. Esittelen jutussani muun muassa olutta jääkaapista KALJA-käskyllä hakevan Elli-koiran, pussaavan minipossun ja kanan, jonka aivoja kadehdin.
Vaikka epidemia on eristänyt meidät toimittajatkin nyt kotiin etätöihin, ehdin tätä juttua varten käydä vielä tapaamassa Ukko-alpakan.
Ukko harrastaa korkeushyppyä. Kun omistaja Heidi Malkamäki kysyi, haluaisinko hyppyyttää Ukkoa, ajattelin EI mutta vastasin JOO. Hyppyyttäminen ei ollut niin vaikeaa kuin olin pelännyt, ja kuvaaja Juha Salminen ikuisti tähtihetkeni.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/alpakkakuva.jpg?itok=25F5w3CH)
Huomasin myös, että puhelimessakin voi tehdä yllättävän lennokkaita haastatteluita.
Ainakin jos haastattelee papukaijaa.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/myy1.jpg?itok=9vA8pqUc)
Yhtenä keväisenä keskiviikkona soitin Tea Vehmaalle, 29, Turkuun. Hän omistaa papukaijan, kymmenvuotiaan pikkuara Pikku Myyn.
Puhelinkeskustelumme sujui näin:
Minä: ”Moi Tea! Täällä soittelee Anna Sillanpää Kodin Kuvalehdestä. Oltiin sovittu puhelinhaastattelu, ehtisitkö nyt jutella?”
Tea: ”Joo! Pikku Myykin on tässä, se istuu nyt kädelläni. Yleensä en päästä sitä viereen, kun olen puhelimessa. Se haluaa aina sekaantua keskusteluun.”
Pikku Myy: ”Terve!”
Minä: ”Sanoiko se just terve?”
Tea: ”Joo. Se osaa sanoa myös moi, kakka, kuka tuli ja Pikku Myy menee nukkumaan.”
Pikku Myy: ”Kuka tuli?”
Tea: ”Kulta en mä tiedä kuka tuli.”
Pikku Myy: ”Pikku Myy menee nukkumaan. Terve. Moi.”
Minä: ”Kumpi teistä sanoi tuon? En tajua. Sillähän on ihmisen ääni.”
Pikku Myy: ”Hah hah hah hah hah.”
Minä: ”Pikku Myy, nauratko sä siellä mulle?”
Pikku Myy: ”Moi.”
Minä: ”No moi. En voi tajuta, että olet lintu ja puhut.”
Pikku Myy: ”Pikku Myy menee nukkumaan.”
Minä: ”Älä ihan vielä mene. Tea, miten olet opettanut Pikku Myyn puhumaan?”
Tea: ”En mitenkään. Pikku Myy on tyypillinen älykäs pikkuara. Luonnossa sillä on kyky matkia muiden lintujen ääniä. Se haluaa kommunikoida ihmisenkin kanssa ja nappailee sanoja ihan itsestään. Varsinkin ilmauksia, joihin liittyy vahva tunnelataus.
Pikku Myy pitää minua puolisonaan ja suojelee minua niin kuumaluontoisesti, että saattaa hyökkäillä vieraita kohti. Kerran laitoin sen häkkiin huonon käytöksen vuoksi. Häkissä se painoi päänsä kiinni kaltereihin ja sanoi uhmakkaasti: Voi v***u. Papukaijat oppivat kirosanat kerrasta. Väitän, että tämän se on oppinut muista hoitopaikoistaan.”
Pikku Myy: ”Hah hah hah. Terve. Pikku Myy.”
Tea: ”Joo susta puhutaan, ihana olet. Joskus kun puhun mieheni kanssa toisessa huoneessa, Pikku Myy huutaa: Mitäääh? Olen opettanut sille temppujakin. Se osaa vilkuttaa, tehdä kiepin, noutaa pullonkorkin, pyöriä ympyrää, antaa pusun ja odottaa. Kun osoitan sormella ja sanon pum, se kellahtaa selälleen ja leikkii kuollutta.”
Pikku Myy: ”Pikku Myy. Moi.”
Minä: ”Moikka Pikku Myy. Kiitos haastattelusta.”
Lue koko juttu kymmenestä nerokkaasta eläimestä Kodin Kuvalehdestä 8/2020 tai digilehdestä.
Tällä videolla Pikku Myy leikkii kuollutta.
Ja tästä näet muitakin temppuja.
