Anne Kukkohovin ja hänen veljensä Jari Laaksosen lapsuudenperheessä vaikeista asioista oli tapana vaieta. Sitä perinnettä sisarukset eivät ole halunneet jatkaa. ”Jarin edessä voin olla täysin sensuroimaton oma itseni”, Anne sanoo.
”Isoveljeni on nykyisin paras ystäväni. Vielä lapsina emme olleet kovin läheisiä ikäeron vuoksi: Jari on minua kahdeksan vuotta vanhempi. Varhaisimmat muistot isoveljestä liittyvät siihen, kun aloin esiteini-ikäisenä lainailla salaa Jarin vaatteita ja ihastua hänen kavereihinsa.
Näin jälkeenpäin näen, kuinka valtava vaikutus Jarilla on ollut siihen, millainen ihminen minusta on tullut. Hän oli jo nuorena kiinnostunut muodista, taiteesta ja populaarikulttuurista ja sai minutkin innostumaan. Se on ohjannut myös uravalintojani. En usko, että olisin koskaan päätynyt mallinhommiin ja sitä kautta muihin luovan alan töihin ilman Jaria.
Lapsuudenperheessämme tapahtui järkyttävä tragedia, kun olin 12-vuotias. Minua viisi vuotta vanhempi veljeni Jukka tappoi itsensä. Jukan kohtalosta vaiettiin kotona. Jari oli tuohon aikaan armeijassa, emmekä pystyneet käsittelemään asiaa yhdessä. Sulkeuduin kuoreeni ja aloin oireilla paniikkikohtauksilla. Pystyin ensimmäisen kerran puhumaan asiasta vasta parikymppisenä silloiselle poikaystävälleni. Myöhemmin käsittelin tapahtunutta terapiassa, ja silloin purimme siitä myös Jarin kanssa.
Löysimme Jarin kanssa toisemme, kun muutin 19-vuotiaana Helsinkiin. Silloin asetelma muuttui: hän ei ollut enää vain isoveljeni, vaan myös ystäväni. Jari teki tuolloin mallintöitä ja hommasi minutkin koekuviin. Urani lähti nopeasti lentoon.
Muotipiirit olivat pienet, ja teimme välillä yhdessä töitä. Yhteiset kuvaukset menivät aina kaoottiseksi nauramiseksi. Muistan, että joskus meidät yritettiin jopa buukata pariskuntakuviin, mutta siihen emme suostuneet.
”En naura kenenkään muun seurassa yhtä paljon kuin Jarin. Pystymme käsittelemään myös synkempiä asioita huumorin kautta.”
Jarin seksuaalinen suuntautuminen on aina ollut minulle täysin luonnollinen asia. Hän ei ole koskaan ollut ”kaapissa”, vaan on aina ollut avoimesti sitä, mitä on.
Perheessämme aihe oli kuitenkin tabu. Olin jo aikuinen, kun äiti kysyi minulta, pitääkö Jari miehistä. Kun vastasin myöntävästi, hän vaikeroi ja käänsi katseensa kohti pöytää. Tuollainen sulkeutunut ajattelu hämmentää minua. Minulle on itsestään selvää, että kaikki rakkaus on oikein.
Meidän on aina ollut helppoa ja luonnollista olla toistemme seurassa. Meitä sitoo keskinäinen huumori, josta muut eivät tajua mitään. En naura kenenkään muun seurassa yhtä paljon. Pystymme käsittelemään myös synkempiä asioita huumorin kautta.
”En voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa Jari ei tule toimeen.”
Kerromme toisillemme ihan kaiken. Ei ole mitään, mitä Jari ei minusta tiedä. Hän tietää esimerkiksi sen, ketä tapailen, ja jos tilanne menisi vakavaksi, hyväksyttäisin uuden puolison ehdottomasti ensin Jarilla. En voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa Jari ei tule toimeen. Luotan hänen ihmistuntemukseensa täysin.
Jari on ollut iso tukipilari elämän myrskyissä, esimerkiksi avioeroni ja äidin kuoleman aikana. Hän ymmärtää minua paremmin kuin kukaan muu. Jari on lojaalein ihminen, jonka tunnen. Eronkin aikana hän totesi olevansa Sveitsi: puolueeton osapuoli, joka on kuitenkin aina tukena.
Jari on se ihminen, jolle voin puhua mitä vain, mutta jonka seurassa voin olla myös ihan hiljaa. Hänen edessään voin olla täysin sensuroimaton oma itseni. Jari voi vaikka katsella, kun puristelen finnejäni.”
Kodin Kuvalehdessä 4/2022 Jari Laaksonen kertoo, miten sisarukset tukivat toisiaan, kun heidän äitinsä menehtyi vakavaan sairauteen. Entä miksi Annen mallinura sai hiukan takkuisen alun? Millaiset välit Jarilla on Annen Miska-poikaan? Tilaajana voit lukea jutun myös Digilehdistä.
