Kohottautuminen neljältä jalalta kahdelle on yhtä aikaa pelottava, riemukas ja surullinen tapahtuma.

Tammikuussa 1989 nuori äiti, Kodin Kuvalehden toimittaja Tarja Hirvasnoro, aloitti pakinasarjan ensimmäisen vauvansa syntymästä. Heinäkuussa 2012 hänestä tuli nuori mummo.
Tämä blogi on aikamatka kultaiselle 80-luvulle ja vauvan tuoksuun aikana, jolloin vauvoja vielä neuvottiin nukuttamaan vatsallaan.
Blogin kommenttiosuudessa Tarja käy kertomassa, millaisia ajatuksia blogissa käsitellyt aiheet herättävät hänessä nyt, 24 vuotta myöhemmin.
Tällä hetkellä Tarja Hirvasnoro kirjoittaa Kodin Kuvalehdessä Minustako mummo -kolumnia.

Otetaan yksi noin viisikuinen vauva. Asetetaan hänet selälleen hoitopöydälle. Avataan potkarinnapit. Käännetään hänet takaisin selälleen ja annetaan hänelle lelu viihdykkeeksi. Riisutaan potkarit. Poimitaan lelu lattialta ja palautetaan vauvalle. Käännetään hänet selälleen. Poistetaan vaippa ja vaihdetaan se puhtaaseen. Poistetaan märkä vaippa vauvan kädestä.

Yritetään pukea potkarit takaisin vauvalle. Todetaan, että hänelle on kasvanut ylimääräinen käsi- ja jalkapari, ja kaikki kahdeksan raajaa vastustavat vimmaisesti pukemista.

Kerätään lapsi syliin ja yritetään uudelleen. Muistellaan sanontaa, joka puhuu makkaran pujottamisesta takaisin kuoreensa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Asetetaan lapsi selälleen vuoteelle ja aletaan laulaa hämähäkkiä niin kovaa kuin naapureilta tohtii. Vauva pysähtyy tuijottamaan pukijaansa, josko tämä olisi menettänyt loputkin ällistään. Herpaantumisen hetki käytetään hyväksi ja sujautetaan otus potkareihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samalla metodilla voidaan pukea myös muut lonkerolliset, kuten mustekala.

***

Mene, narisija, viisikuisen tykö ja opi! Opi huomaamaan, ettei elämä ole vain sarja tylsiä rutiineja ja itsestäänselvyyksiä. On kamala herätä ja nousta ylös aikaisin aamulla, eikö niin? Etenkin,  kun edessä on päivä täynnä samaa puurtamista kuin eilenkin, niinhän?

Ellalle uusi päivä on uusi seikkailu. Seitsemän tienoissa aamulla hän havahtuu hereille ja kääntelee hetken päätään pöppöröisenä. Sitten hänen kasvonsa valaistuvat ja leviävät riemastuneeseen hymyyn. Ilmiselvästi hän rakastaa heräämistä ja pientä maailmaansa. Hänen onneaan ei särötä edes nuutunut äidinnaama, joka tihrustaa häkkisängyn pienojen toiselta puolelta anoo vielä vartin verran lisää unta.

NS. aikuisen olisi syytä nurinan sijasta arvostaa liikesarjaa, joka kampeaa hänet aamuisin ylös vuoteesta. Sarjan jokainen vaihe on pitänyt joskus opetella. Kussakin vaiheessa tarvittavat lihakset on täytynyt erikseen löytää ja oppia hallitsemaan. Jos se kaikki olisi opeteltava uudestaan aikuisella iällä, moni jäisi makuulleen.

***

Ellan mielestä liikkuminen on loputon ilo. Viikkokaudet hän harjoittelee nousemista kontilleen. Hän kohottautuu, kaatuu ja lyö päänsä ja pienen lohduttelun jälkeen kohottautuu uudelleen.

Eräänä päivänä hän alkaa heijata itseään edestakaisin kontillaan ollessaan. Toisena päivänä hän heijauksen jatkeeksi tekee kaninloikan eteenpäin.

Ja viimein, kyläreissulla isomummolaan, hän ottaa ensimmäiset päättäväiset konttausaskeleet. Hän suuntaa ne kohti televisiopöytää, josta hänet on vastedes kerta toisensa jälkeen kannettava pois.

Ihmisen ylösnousemus, kohottautuminen neljältä jalalta kahdelle, on yhtä aikaa pelottava, riemukas ja surullinen tapahtuma.

Se on pelottava, sillä se päättyy vääjäämättä kaatumiseen. Ellei vuorossa oleva koppari pysy valppaana, lapsi kopauttaa päänsä lattiaan kahta kovemmin kuin nelijalkaisena.

Ennen kaikkea se on kuitenkin riemukas tapahtuma. Se on voitto. Jonkun pitäisi oikeastaan puhaltaa pasuunaan aina, kun uusi ihminen ensi kertaa nousee jaloilleen.

Piilossa ilon takana, syvällä sisimmässään ihmisemo kuitenkin suree. Vauva on kasvanut omien jalkojensa varaan. Missä on vauva?

Liisa Lukkarinen sanoo sen näin:

Olet irronnut minusta ja

alkanut erkanemisen.

Pian tulet toimeen

ilman minua.

Minä taas kasvan

sinuun kiinni.

Jos näin jatkuu

jonakin päivänä

on ristiriita välillämme

kipeä.

Teksti on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 10/1989.

Sisältö jatkuu mainoksen alla