Piritta Hagmanin (36) filosofian mukaan sen, joka on saanut paljon, kuuluu myös antaa omastaan. Hagmanin perhe tukee porukalla kolmen kenialaislapsen elämää.

Pitkään itseään kotiäidiksi tituleeranneen Piritta Hagmanin on ollut viime aikoina pakko myöntää, että hän ei ole enää kotiäiti – sen verran paljon hän on paiskinut osa-aikatöitä synnytysvalmentajana, doulana, juontajana ja satunnaisesti mallinakin.

Piritta pitää äitiyttä kuitenkin edelleen tärkeimpänä työnään. Hänellä on kolme lasta yhdessä jääkiekkoilija Niklas Hagmanin kanssa. ”Olen päävastuussa kotielämästämme ja sovittelen töitä kalenteriini sen mukaan, miten aikataulut kotona joustavat.”

Lasten ja äitien hyvinvointi on Pirittalle sydämenasia, ja se näkyy myös oman arjen ulkopuolella. Hän on äitiysfysioterapiaan erikoistuva fysioterapeutti ja toimii vapaaehtoisena World Visionin terveyslähettiläänä. Koko Hagmanin perhe tukee yhdessä kolmen kenialaisen kummilapsen elämää World Visionin kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hagmanit ovat aiemminkin osallistuneet erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Perheen asuessa Pohjois-Amerikassa Niklaksen peliuran vuoksi he olivat mukana joukkueiden hyväntekeväisyysorganisaatioissa, jotka tukivat valittuja kohteita taloudellisesti. Joka vuosi Hagmanit tukivat myös jotakin muuta kohdetta organisaation ulkopuolelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omien lasten myötä Piritta ja Niklas alkoivat pohtia auttamista uudesta näkökulmasta. Heidän toiveenaan oli, että he voisivat näyttää jälkikasvulle, minkälaista elämä voi olla toisenlaisissa olosuhteissa. ”Omat lapsemme, kuten suomalaiset lapset ylipäätään, ovat kovin onnekkaita. Lapselle on avartavaa nähdä maailmaa vähän toisenlaisestakin perspektiivistä.”

World Visionin toiminnan kautta Hagmanien toive on toteutunut. Kummina ja terveyslähettiläänä Piritta on päässyt paitsi toimimaan itselleen merkityksellisten asioiden puolesta myös näyttämään lapsilleen konkreettisesti, että elämä voi jossakin toisaalla olla hyvin erilaista kuin meillä Suomessa.

Nuorempana Piritta ajatteli kaikkien maailman äitien jakavan suurin piirtein samat tuskat ja pelot asuinpaikasta riippumatta. Vierailtuaan Kenian Mogotiossa tapaamassa perheen vanhinta, 9-vuotiasta Faith-kummityttöä, hänen mielensä muuttui.

”Pelko lapsen ja hänen tulevaisuutensa puolesta on kenialaisäidillä aivan toisenlainen kuin minulla Suomessa omien lasteni puolesta. Kenialaiset äidit Mogotiossa joutuvat pelkäämään esimerkiksi lapsen menettämistä täysin eritavalla. Äidin ahkeruus ja yritteliäisyys ei aina riitä. Vaikka he tekisivät mitä ja antaisivat kaikkensa, eivät he silti pysty pelastamaan kaikkia lapsia.”

Pirittalle on tärkeää olla myös kummilapsen äidin tukena. Mogotiossa vieraillessaan Piritta kysyi Faithin äidiltä, mitä tämä toivoo häneltä Faithin kummina. Äidin ainut toive oli, että kummi auttaisi häntä kannattelemaan lastaan aikuisuuteen asti; että Faithille suotaisi mahdollisuus esimerkiksi koulunkäyntiin ja näin ollen parempaan tulevaisuuteen, jollainen ei olisi mahdollista ilman kummin ja Wolrd Visionin tukea.

”Äitinä ymmärrän, kuinka suuri huoli kenialaisäideillä on lapsistaan ja kuinka paljon heille merkitsee, että joku tukee heidän lapsensa matkaa. Olen aina uskonut, että koko kylän kuuluu kasvattaa lapsia. Tässä tapauksessa se kylä on koko maailman kokoinen.”

Piritta on huomannut ihmisillä olevan tavallisesti kaksi syytä, joiden vuoksi kummiksi ryhtyminen mietityttää. Ensinnäkin kummina olemisen ajatellaan olevan liian vaivalloista. Toiseksi avun ei uskota menevän perille asti. Hän on huomannut molemmat pelot turhiksi.

”Kummius ei vaadi sitä, että olisi jatkuvasti yhteydessä kummilapseen. Ei kummilapsi loukkaannu millään tavalla, jos kummi ei aktiivisesti kirjoita hänelle, sillä kummimaksun turvin lapsi saa joka tapauksessa valtavasti tukea World Visionilta”, Piritta muistuttaa.

Kun kummiksi on ryhtynyt, voidaan kuukausittainen kummimaksu halutessa veloittaa tililtä kerran kuussa automaattisesti. Kummimaksun suuruuden saa itse määrittää, mutta minimissään se on 29 euroa kuukaudessa.

Vieraillessaan Mogotiossa Piritta huomasi, että pienille kummilapsille tärkeintä on ajatus siitä, että jossakin joku välittää.

”Se tieto, että kaukana Suomi-nimisessä paikassa on joku, joka ajattelee minua, on minun kummini ja haluaa auttaa, on ihan käsittämättömän suuri ja vahva ajatus lapselle.”

Kummius on Hagmanin perheen yhteinen asia. ”9-vuotias Faith on samanikäinen kuin esikoisemme Lukas. Lisäksi meillä on kummilapsena Bridgit, joka on 6-vuotias, kuten myös keskimmäisemme Lila. Ja nuorin kummilapsemme on kolmevuotias Lidia, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme Eliana”, Piritta kertoo.

Lukas, Lila ja Eliana ovat tutkineet äidin Kenian-matkan kuvat tarkkaan. Niistä he näkivät, millaista elämää Faith elää päivittäin. Kuvat auttoivat lapsia ymmärtämään hieman konkreettisemmin, kuinka erilaista kenialaisen kummitytön elämä on heidän omaansa verrattuna.

Erityisesti esikoinen Lukas on mietiskellyt asiaa paljon. Nähtyään kuvat Faithin elämästä hänen toiveensa oli, että kaikilla maailman lapsilla olisi yhtä hyvät oltavat kuin hänellä ja muilla Suomeen syntyneillä.

Kummitoiminnan avulla Piritta on paitsi oppinut itse paljon myös päässyt opettamaan tärkeitä asioita lapsilleen.

”Mielestäni on valtavan tärkeää ymmärtää, että me pystymme vaikuttamaan. Loppujen lopuksi teko, joka tuntuu meistä pieneltä, saattaa olla jollekin toiselle äärettömän suuri ja kummilasten tapauksessa muuttaa koko elämän.”

Matka Mogotioon oli Pirittalle mullistava kokemus. Toisin kuin monet suomalaislapset, ujo Faith ei ollut tottunut olemaan huomion keskipisteenä, ja tilanne hämmensi tätä. ”Onneksi meillä ei ollut kiirettä, joten saimme tutustua rauhassa. Faith näytti, minkälaisia hänen arkiaskareensa ovat. Kävimme yhdessä muun muassa paimentamassa vuohia.”

Vaikka Piritta tiesi etukäteen Faithin tulevan köyhistä oloista, konkretisoi matka sen toden teolla. Faithin perhe asui alkeellisessa savimajassa ja käytti juomavetenään niin ruskeaa vettä, että Suomessa se ei kelpaisi edes käsienpesuvedeksi.

Mogotion alueella köyhyys oli jatkuvasti läsnä, mutta Pirittalle jäi matkasta kuitenkin päällimmäiseksi muisto siitä, kuinka positiivisesti paikalliset ihmiset suhtautuvat elämään. ”Ihmisten positiivisuus, ystävällisyys ja kiitollisuus pienistäkin asioista tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ne heijastuivat koko matkaan tosi vahvasti.”

Mogotion-vierailulla Piritta pääsi myös omin silmin näkemään, mitä kaikkea konkreettista kummien avustuksella oli jo saatu aikaan. Alueelle oli muun muassa rakennettu terveyskeskus, jonka yhteydessä toimivat neuvola ja synnytyssali.

Äidit kerääntyivät aamuisin neuvolarakennuksen eteen odottamaan, kun terveydenhoitaja kutsui jokaisen vuorollaan sisälle. Kantoliinoissa mukana kulkevat vauvat punnittiin ja rokotettiin, ja lisäksi terveydenhoitaja keskusteli äitien kanssa muun muassa D-vitamiinin ja imettämisen tärkeydestä sekä hygieniasta. ”Aivan samoista asioista siellä puhuttiin kuin meillä Suomessakin”, Piritta kertoo.

Mogotion alueella oli nähtävissä, että yhteisö oli otettu vahvasti mukaan kehityshankkeisiin alusta alkaen. ”Nämä ovat koko yhteisön projekteja, joiden tavoitteena on se, että loppujen lopuksi World Visionia ei enää tarvita; yhteisö tulee toimeen omillaan ja huolehtii omistaan.”

Pirittalle on toisinaan esitetty kysymys siitä, miksi hän ei auta lapsia ennemmin koti-Suomessa kuin kaukana Afrikassa. Vaikka kysymys on Pirittasta hämmentävä, on siihen helppo vastata. ”Kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta. Lapsen kärsimyksen näkeminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta.”

Pirittalle ja perheelle auttaminen on itsestäänselvyys.

”Se tuntuu itsellä sydämessä niin yksinkertaiselta, että sitä on vaikea muotoilla järkeväksi lauseeksi. Kun on itse saanut niin paljon hyvää, kuuluu sitä myös antaa eteenpäin.”

 

 

Osallistu arvontaan, jonka voittaja pääsee mukaan ainutlaatuiselle matkalle näkemään, miten suomalaisten kummien apu menee perille.

 

Tuloksia syntyy

Ambegaonin kehitysohjelma käynnistyi vuonna 1995 ja päättyi 2012. Suomalaisten kummien tuella syrjäinen seutu puhkesi kukkaan. Kyläyhteisöt pärjäävät nyt omin voimin ja tavoite on saavutettu: World Visionia ei enää tarvita. Kummien tuella se jatkaa auttamista toisaalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla