”Joskus voi olla tarpeen ottaa etäisyyttä tyyppiin, joka saa oman olon tuntumaan ikävältä. Mutta välien katkaiseminen kokonaan ja hylkääminen? Onko se tosiaan peukutettava patenttiratkaisu?” toimituspäällikkö Mari Markkanen kysyy.

”Karsin elämästäni ihmisiä, joiden seurassa minulle tuli vain huono olo – niin sukulaisia kuin tyyppejä, joita olin pitänyt ystävinäni.”

”Tiedän, minkälaisten ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä ja minkälaisten en.”

”Olen siivonnut elämästäni pois ihmisiä, jotka eivät tee minulle hyvää.”

”Olen tarkka, kenen kanssa käytän vapaa-aikaani.”

Viime aikoina yllättävän moni on kertonut haastatteluissa karsineensa elämästään ihmisiä. Raivaussiivoaminen vaikuttaa isolta trendiltä jo ihmissuhteissakin.

Olemmeko alkaneet ajatella, että elämän pitää olla leppoisaa puistopiknikkiä samanmielisten seurassa?

Entä sen toisen tunteet?

Omista rajoista ja jaksamisesta saa ja pitää tietysti huolehtia. Joskus voi olla tarpeen ottaa etäisyyttä tyyppiin, joka saa oman olon tuntumaan ikävältä. Mutta välien katkaiseminen kokonaan ja hylkääminen? Onko se tosiaan peukutettava patenttiratkaisu?

Jos toinen onkin ikävä, koska on uupunut, eksynyt, jumissa, elämäänsä tyytymätön tai muuten itsetunto kolhuilla?

Entäpä jos ajattelisi kuitenkin myös sitä toista eikä vain itseä?

Jos toinen onkin ikävä, koska on uupunut, eksynyt, jumissa, elämäänsä tyytymätön tai muuten itsetunto kolhuilla?

Näenkö ja kuulenko hänet oikeasti vai keskitynkö vain omiin fiiliksiini ja viboihini? Voisinko loukattunakin tulla vähäsen vastaan, sietää epämukavuutta, yrittää ymmärtää, kenties jopa tehdä jotain toisen hyväksi?

Vaikka ärsyttää, yritän ainakin

Onnekas on hän, joka löytää elämäänsä ihmisiä, jotka aina vain tsemppaavat, kehuvat ja kohottavat.

Viisas puolestaan voi olla hän, joka hyväksyy, että ikävätkin tunteet kuuluvat pakettiin.

Kaikille voi tulla hetkiä ja pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin omaa pahaa oloa purkaa väärällä tai ainakin hyvin rasittavalla tavalla toiseen.

Ei ystävän tai sukulaisen kaikista puolista tarvitse pitää. Silti voi rakastaa ja pitää huolta. Eikä tarvitse olla edes pyhimys. Voi myöntää, että vaikealta tuntuu ja ärsyttääkin, mutta ainakin yritän, koska se on minusta oikein.

Kaikille voi tulla hetkiä ja pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin omaa pahaa oloa purkaa väärällä tai ainakin hyvin rasittavalla tavalla toiseen. Ymmärtämättömyyttään, osaamattomuuttaan, heikkouttaan. Harva kai on pohjimmiltaan paha.

Parhaimmillaan ihmissuhteissa on tilaa myös pettymyksille.

Voisiko silloin ajatella:

Elämääni kuuluu hankaliakin tyyppejä. Olen ehkä ollut sellainen itsekin ja saatan vielä joskus olla. Toivon, ettei minua silloin hylätä.

Ope

Ikävien ihmisten siivoaminen elämästä on trendikästä – mutta onko hylkääminen ihan oikein?

Sinänsä mielenterveysongelmista kärsivää ihmistä on hyvä tavata silloin tällöin. Minulle on tullut vastaan ihmisiä, jotka kannattavat jotain puoluetta fanaattisuuteen asti. En jaksa kuunnella juttuja kettutytöistä ynnä muita naisia pilkkaavia tarinoita. Joidenkin ihmisten koko persoona voi todellakin rakentua tuollaisten ideologioiden varaan. Olen iloinen, että olen päässyt sellaisista ihmisistä eroon.
Lue kommentti
Vierailija

Ikävien ihmisten siivoaminen elämästä on trendikästä – mutta onko hylkääminen ihan oikein?

Mikäs siinä, jos voimavarat riittävät! Voi käydä myös niin, että yhteydenpito ikäviin riippoihin vain jää. Minulla ainakin on niin laaja tuttavapiiri, että tulee enemmän vietettyä aikaa mukavien ihmisten kanssa. En ihan ehdoin tahdoin lähde kivenkolosta kaivamaan jotain muutenkin rasittavana pitämääni ihmistä, vaikka tietäisin että hänen rasittavuutensa johtuu esim. mielenterveysongelmista ja hän saattaisi kaivata tukea ja seuraa.
Lue kommentti