TÄTÄ MIELTÄ. Jokainen ansaitsee hetken, jona tuntee itsensä erityiseksi, kirjoittaa Emmi Laukkanen.

Lounastunnin jälkeen työpisteelläni odottaa aarre. Se on valtava ja kääritty vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Kimpullinen neilikoita, ruusuja, huumaavan tuoksuisia eukalyptuksen oksia.

Sormeni tärisevät, kun revin pakettikortin kuorestaan. Pikkuruisessa lapussa lukee: ”Synttärionnea rakkaalle Emmi-kummille!” Alkaa vähän itkettää.

Olen täyttänyt pyöreitä, ja työpisteelle kiikutettu kukkalähetys on lahja viisivuotiaalta kummipojaltani (ja ehkä hitusen myös hänen äidiltään).

Kukkapuska ilahduttaa minua enemmän kuin mikään koko päivänä. Ehkä siksi, että se onnistui yllättämään. Ehkä siksi, että se on kaunein kimppu, jonka olen koskaan saanut. Villi mutta elegantti, yhtä aikaa herkkä ja runsas. Ihan minun näköiseni.

Oikeasti sillä ei ole merkitystä. Olisin liikuttunut, vaikka kummipoikani olisi lähettänyt tienposkesta poimimansa maitohorsman. Tai niitä Legoja, joista hän arveli minun ilahtuvan kukkakimppua enemmän.

Tärkeintä on eleen sanoma: olet mielessäni juuri nyt.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2017.