Toimittaja ei ehtinyt saada isovanhemmiltaan hienoja elämänohjeita. Jotain mummo hänelle silti opetti.
Luin netistä kirjoituksen, jossa ikäiseni toimittaja kertoo, mitä on oppinut isovanhemmiltaan. Hän listaa hienoja ja lämpimiä elämänohjeita: huumorintajulla selviää kaikesta, terveyttä pitää arvostaa, tosirakkautta on olemassa (kuten hänen 64 vuotta naimisissa olleet mumminsa ja ukkinsa osoittivat). Kirjoittaja muistaa isoäitinsä kertomat hauskat tarinat yksityiskohtaisesti.
Hymyilytti, mutta samalla tulin vähän surulliseksi. Olin viisi, kun Alzheimer vei mummin ja seitsemän, kun tuli vaarin vuoro. Ukki kuoli yllättäen ollessani kymmenen, ja rakasta mummoani jäi ikävöimään 13-vuotias Eveliina.
Aloin miettiä, mitä minä voin sanoa oppineeni isovanhemmiltani. Heidän tarinansa olen kuullut vanhemmiltani eivätkä isovanhemmat kertoneet yleviä elämänohjeita pikkulapselle.
Minun oppimani asiat ovat pieniä: oivalluksia, jotka olen tehnyt aikuisena muistelemalla isovanhempieni arkisia tekoja. Mummolta olen oppinut ainakin nämä asiat:
1. Eläimet ovat perheenjäseniä. Kun tätini oli matkoilla, mummo hoiti tämän koiraa. Mummo paistoi koiralle lettuja, ja jos tämä ei jaksanut kaikkia, hän söi yhden itsekin. Topi palasi mummon luota aina onnellisena, vähän pyöristyneenä ja valtavan rakastettuna. Nyt hellin omaa koiraani melkein yhtä paljon. En tosin paista sille lettuja. Vielä.
2. Itse tehty on paras lahja. Mummo oli innokas neuloja. Lapsena pehmeät paketit eivät niin innostaneet, mutta nyt varjelen viimeisiä mummon kutomia lapasia. Aloin itse neuloa sukkia joululahjapaketteihin lukioikäisenä. Mummo ei ehtinyt opettaa, mutta olisi varmasti minusta ylpeä.
3. Matkusta aina kun voit. Muistan mummon kodista parhaiten kirjahyllyn valokuva-albumit. Kaivoin ne esiin yhä uudelleen ja ihmettelin rakeisia kuvia nuoresta naisesta Kanariansaarilla. Mummo matkusti vielä vanhanakin. Uskon, että tärkeintä mummolle ei ollut eksoottinen kohde, vaan läheisten kanssa eletyt hetket.
4. Herkuttelusta pitää iloita. Menin tokaluokkalaisena joka päivä mummon luo iltapäivähoitoon. Usein hän sujautti käteeni kolikoita ja lähetti kauppaan. Hain sieltä kaurakeksejä, Omar-karkkeja tai Pirkan minttusuklaanameja. Söimme niitä samalla kun katsoimme Kauniita ja rohkeita tai Onnenpyörää emmekä kertoneet suuhygienisti-äidilleni mitään. Mummon maailmassa herkkuhetkeä ei seurannut morkkis, vaan hyvä mieli. Tämän yritän muistaa nyt, kaikkien ulkonäköpaineiden ja laihdutusohjelmien keskellä.
5. Aina voi oppia. Mummo oli jo aika vanha, kun markat muuttuivat euroiksi. Hän kantoi mukanaan lunttilappua, joka muistutti, paljonko puolitoista euroa oli oikeassa rahassa. Hän puhui markoista loppuun saakka, mutta tärkeintä oli se, että hän yritti oppia. Minä elän maailmassa, joka mahtuu puhelimeen. Mietin välillä, ymmärtäisikö mummo Facebookin tai Netflixin päälle. Ainakin hän kuuntelisi kiinnostuneena.
Mikä isovanhempasi neuvo tai häneltä opittu asia on jäänyt mieleesi? Kerro kommenteissa!
