Kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi. Tai rasvaa edes varpaasi.

Kun olin pieni, äitini opetti: rasvaa jalkojasi. Tuhlaa niihin hyväntuoksuista voidetta, pehmitä ja pidä hyvänä. Ole niille kiltti.

En ole noudattanut ohjetta. 

Ihailen rasvaajanaisia. He kohtelevat itseään kuin parasta ystäväänsä.

He hoivaavat ihoaan, koska iho nyt sattuu suojaamaan sisäelimiä ja on vähintään voitelemisen arvoinen.

He syövät vain sitä, mikä tuntuu hyvältä, koska ovat mielestään hyvän olon arvoisia.

He liikkuvat vain ilokseen, koska pakkojumppa tekee heistä vihaisia.

Rasvaajanaiset muistavat kehua itseään joka kerta kun onnistuvat töissä.

Mokatessaan he kiroavat, mutta sanovat sitten itselleen: olen minä erityinen, mutten ihan niin erityinen, että virheeni olisivat erityisen merkittäviä.

Yhtenä iltana 11-vuotias tyttäreni valitti, että hänen jalkansa kutisevat.

Aloin vouhkata: Nyt rasvaat. Joka ilta rasvaat. Tiedän, että jalkasi ovat farkuissa piilossa, mutta et rasvaakaan muita vaan itseäsi varten.

Itseään pitää rakastaa varpaista asti.

Siksipä lupaan: ensi viikolla suhtaudun itseeni kuten rakkaimpiini. Puunaan ja kehun jokaisen varpaani. En moiti itseäni seitsemään päivään, en edes vitsaile heikkouksistani.

Hellin vaan.

Onnistuukohan?