Unelmien tavoittelu on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on tietää, mistä unelmoi.

Usko unelmaasi. Älä koskaan anna periksi.

Nuo lauseet hämmentävät minua.

Aina kun joku sanoo ”seuraa unelmaasi”, mietin itsekseni: Mitä unelmaa? Onko noin selvää, että kaikilla on jokin selkeä, yksittäinen unelma? Olenko ainut, jolta sellainen puuttuu?

Kyllä minulla unelmia on. Ne ovat epämääräisiä ja vaihtuvia, ja osa niistä on naurettavan pieniä ja epäjuhlallisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Haaveilen esimerkiksi siitä, että heräisin mahdollisimman monena elämäni aamuna hyväntuulisena. Se on minusta valtava unelma, mutta jotenkin aavistelen, ettei se täytä virallisen unelman tunnusmerkkejä.

Maailmassa on varmasti muutama onnekas, joka tietää jo syntyessään, mitä elämältään haluaa. Tällaisella ihmisellä on yksi intohimo, ehkä lahjakkuuskin sen toteuttamiseen.

Me muut haahuilemme. Aikamme ei kulu yhden tähtikirkkaan päämäärän tavoittelemiseen, vaan päämäärien etsimiseen. Yritämme selvittää, mitä haluamme, mistä tykkäämme, mihin meillä on taipumuksia ja mihin ei. Seuraamme yhtä haavetta ja huomaamme, että olipas huono ja ahdistava haave, ja alamme seurata toista.

”Seuraa unelmaasi” on käsky, joka saattaa painostaa enemmän kuin kannustaa.

Lohdullisempi olisi tämä: ”Etsiskele unelmiasi. Seuraile, pengo ja kokeile niitä, ja jos huomaat roikkuvasi onnettomassa haaveessa, anna ajoissa periksi.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla