Ilmo, 26, ja Saku, 19, tekevät pelaamisesta ammattia: ”Pian saamme tästä palkkaakin”

Ilmo "McDuck" Salomäki, 26: "Olin seitsemänvuotias, kun isoveljen kaveri toi meidän tietokoneelle ensimmäisen Counter-Strike-ammuntapelin. Tiesin saman tien, että tätä alan pelata. Nyt olen pelannut samaa, tietysti monta kertaa kehitettyä peliä, pian 20 vuotta. Ilo ja intohimo eivät ole kadonneet minnekään.

Seiska- ja kasiluokalla kaikki vapaa-aikani meni pelaamiseen. Lintsasin koulustakin pelaamisen takia. Silloin vanhemmat sanoivat, että nyt voisit vähän rajoittaa.

Yläasteen jälkeen asenteeni pelaamiseen muuttui hallitummaksi. Menin mukaan ensimmäisiin joukkueisiin ja jätin ylimääräiset pelit pois. Halusin säästää energian joukkueelle.

Nyt pelaaminen on päätyöni, sillä olen työkyvytön hermovaurion ja nikamien rappeutuman takia."

Saku "SAAGA" Kuisma, 19: "Minä aloitin lasten sotapelillä varmaan parivuotiaana. Pelasin ohjain sylissä.

Yläasteikäisenä hiivin yöllä napsauttamaan modeemin päälle pelatakseni. – Saku

Yläasteella porukat panivat netin kiinni yhdeltätoista illalla, mutta hiivin yöllä napsauttamaan modeemin takaisin päälle. Pahimmillaan pelasin kymmenen tuntia päivässä. Yläastetta tulikin käytyä neljä vuotta.

Tällä hetkellä sekä pelaan että opiskelen viimeistä vuotta metallialaa ammattikoulussa. Nyt kuulun samaan suomalaiseen elektronisen urheilun joukkueeseen kuin Ilmo."

Viisi pelipäivää viikossa

Ilmo: "Joukkueesta me, joilla ei ole töitä eikä koulua, yritämme herätä ainakin pari tuntia ennen pelin alkua ja syödä jotain suhteellisen kevyttä. Jos syö pizzan juuri ennen peliä, väsähtää heti. Itse herään aikaisin ja käyn salilla. Fysiikasta on pakko pitää huolta.

Pelaamme viitenä päivänä viikossa, ja aloitamme joka päivä noin kello 17. Silloin jokainen joukkueen viidestä jäsenestä on omassa kodissaan ja omalla koneellaan.

Pelaamme internetin välityksellä ja lähinnä skandinaavisia tai muita eurooppalaisia joukkueita vastaan. Joukkue keskustelee puheohjelman kautta. Muutaman kerran vuodessa kokoonnumme samaan tilaan pelaamaan.

Pelit jatkuvat suunnilleen puoleenyöhön. Pelien välissä pidämme 10-15 minuutin taukoja, joiden aikana ehtii haukata happea ja hakea kahvia. Sitä tulee juotua aika paljon."

"Enää en hakkaa näppäimistöä, vaikka peli menisi huonosti." – Saku

Ilmo ja Saku eivät ole juuri miettineet mahdollisuutta, ettei pelaamisesta tulisikaan ammattia. "Mutta jos tämä lopahtaisi, ainakin on ollut hauskaa."

Saku: "Enää en hakkaa näppäimistöä, vaikka peli menisi huonosti. Yläasteen aikoihin saattoi näppäimistö vähän lentääkin, mutta nykyään vedän vain syvään henkeä.

Tässä pelissä on viisihenkiset joukkueet, jotka ovat vuoroin poliiseja ja terroristeja. Terroristien tehtävä on virittää maahan pommi, poliisien tehtävä on tehdä pommi vaarattomaksi.

Jos tilanne menee kesken liigapelin liian intensiiviseksi, joukkue ottaa aikalisän. Silloin on paikallaan keskustella porukan kesken, mistä on kysymys, ja hengitellä vähän aikaa."

Kohti palkkatyötä

Ilmo: "Pelaamisen tavoitteena on ammattilaisuus. Joukkueemme on juuri nousemassa liigassa ratkaisevan pykälän ylöspäin. Sen jälkeen peliorganisaatiomme RCTIC eSports ryhtyy maksamaan meille kuukausipalkkaa."

Saku: "Jos tulisi tilaisuus lähteä ammattipelaajaksi ulkomaille, lähtisin saman tien. Sellaisia tilaisuuksia tulee tosi harvalle. Suomalaisista pelaajista se on tullut tähän mennessä yhdelle, Aleksi "allu" Jallille.

"Omat perustaitoni englannin kielessä ovat tulleet enemmän pelaamisesta kuin koulusta." – Saku

Kielen kanssa ei tulisi ongelmia, koska pelikieli on suurimmaksi osaksi englanti. Omat perustaitoni englannin kielessä ovat tulleet enemmän pelaamisesta kuin koulusta. En lukenut englannin kokeisiin koskaan, mutta silti niistä tuli ysejä."

Ilmo: "En ole oikeastaan miettinyt mahdollisuutta, että pelaamisesta ei tulisikaan ammattia. Mutta jos tämä lopahtaisi, ainakin on ollut hauskaa. Minulle ei jäisi oloa, että olisin heittänyt pelaamiseen käytetyt vuodet hukkaan.

"Vanhemmat osaavat tukea lasta paremmin, kun he ymmärtävät, että pelaamisestakin voi saada uran." – Ilmo

Pelaavien lasten vanhemmille sanoisin, että tutustukaa elektroniseen pelaamiseen. Kysykää lapselta, mitä hän hakee pelaamiselta: onko se pelkkä harrastus vai haluaako hän joukkuepelaajaksi? Vanhemmat osaavat tukea lasta paremmin, kun he ymmärtävät, että pelaamisestakin voi saada uran."

Saku: "Haluaisin myös antaa vanhemmille tiedon, että pelaaminen on sosiaalista. Minullakin kaverit ovat tulleet pelaamisen kautta, ja puhumme pelien aikana todella paljon.

Ruskettumaan tässä ei pääse, vaikka kesä olisi aurinkoinen, mutta on tämä huomattavasti sosiaalisempaa kuin autoralli Keravan keskustassa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 07/2017.